sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Palvelusta


Aikoinaan Kansallis-Osake-Pankki mainosti oravan hännän napautuksella tehostaen: "Kyllä palvelupankki on aina palvelupankki". KOP:ia ei ole ollut enää aikoihin, mutta eipä juuri palveluakaan.  Jos nyt ei palveluksi mainosteta sitä, että KOP:n jatkaja Nordea on neuvonut asiakkaitaan verosuunnittelun, eli rahvaanomaisemmin sanoen, veronkierron saloissa.  Tämänhetkisten väitteiden mukaan ei tokikaan Suomen Nordea eikä maksua vastaan, vaan ihan pelkkää hyvää hyvyyttään ja asiakkaita palvellakseen.

Pankissa ei palvelua tahdo saada.  Käteistä rahaa jakavat ulkoseinästä.  Eteiseen ei taida päästä  enää edes laskunmaksuun niin kuin joskus takavuosina.  Käteistä rahaa eivät suostu pankeissa juuri raplaamaan, eivät ota vastaan eivätkä mielellään anna asiakkaalle.  Vissiin pelkäävät kaiken käteisen rahan olevan likaista rahaa.

Hiihtolomalla luulin saavani pankkipalvelua, kun minua kutsuttiin päivityskäynnille.  Sain toki istua tunnin verran ihan sisähuoneessa, mutta ei se palvelulta tuntunut.  Ahdistava käynti suorastaan.  Minua muistutettiin terveyden ja elämän rajallisuudesta.  Minulle tarjottiin jos jonkinmoista vakuutusta katastrofin varalle. Oli tyrkyllä vakuutus tilapäiseen työkyvyttömyyteen, pysyvään työkyvyttömyyteen ja vieläpä siihen hengenlähtöön.  Monta päivää pankkivisiittini jälkeen olin alamaissa ja aprikoitsin, mikä tauti ja turmelus tässä on heti kulman takana tulossa.

Pankissa ei palvelua saa, mutta onneksi sentään jossain.  Uskomattoman hyvää palvelua sain menneellä viikolla varaosaliikkeessä.  Passatista oli pudonnut sivupeili.  Pahimmoikseen se kuskinpuoleinen, joten moottoritielle ei ollut asiaa.  Puolisko tilasi peilin varaosaliikkeeseen Porvooseen.  Se tulikin, mutta näytti meidän silmiimme autoomme käymättömältä. Puolisko piirsi paperille sapluunan peilistä ja laittoi minut uudelleen asialle saman ketjun toiseen puotiin Kotkaan. Kas sielläpä oli palvelualtis nuori mies.  Hän kävi asiantuntevasti selittämään pelin asentamista.  Yhtään ei väheksynyt naisasiakasta, vaan kertoili seikkaperäisesti kuinka asennus on itse asiassa vain kymmenen minuutin homma ja se kannattaa tehdä plussakelillä jne.  Rohkenin kysyä, voisiko hän antaa samat ohjeet puoliskolle, jos otan puhelun kotiin.  Jo vain sekin sopi!  Varmuuden vuoksi  sain matkaani vielä leikattavaa peiliä, josta jo kerran tehdyllä sapluunalla hätätilassa tekaisisi peilin.

Varaosamyyjän ohjeet olivat niin hyvät, että se käymättömännäköinen osa sopi mitä parhaiten ja asennus onnistui jopa alle tuon arvioidun kymmenen minuutin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti