Talven aikana viime kesän kasvihuoneharmit ja muut kukkahuolet ovat ehtineet unohtua. Kevät ja pihakaupan värikkäät siemenpussit sekä toiveikkaat taimet ovat tulleet ja virittäneet uuteen kasvun kesään.
Pääsiäisen Puolan reissulla hamstrasin siemenpusseja reippaasti yli oman oman tarpeen. Matkaan tarttui myös yksi vadelmapensaan taimi sekä viisi erilaista ruusun tainta. Ensimmäisen taimimultasäkkinikin ostin ja pienen säkillisen 100-prosenttista puolalaisen hevosen hevonkakkaa.
Nyt on keittiön ikkunalla varsinainen taimikasvattamo. Kylvin pussillinen samettiruusun siemeniä turveruukkuihin. Laitoin mielestäni 5-7 siementä kuhunkin ruukkuun. Nyt minusta näyttää siltä, että jokaisessa ruukussa on 9-11 tainta. Innostuin kokeilemaan lobelian kotikasvatusta, kun näin kaupassa pikkuisen lobelia-setin, jossa tuli kaikki tarvittava multaa ja minikokoista kasvihuonetta myöten. Lobelian siemenet olivat mikroskooppisen pieniä tai ainakin mummolaseilla kovin hankalasti nähtäviä. Ilmeisesti jokunen siemen osui kuitenkin ruukkuunkin, sillä pientä viherrystä on nähtävissä. Puolan siemenpusseissa oli sammalleimun näköinen kukansiemenpussi. Niitä kasvattelen kahdeksassa ruukussa. Onpa tulossa jopa pari mansikka-amppelia siemenistä alkaen. Kovin tosin ovat pienellä taimella vielä.
Ruokailuhuone on tänä keväänä nimetty viherhuoneeksi. Silloin pääsiäisenä pääsi reissussa aivan unohtumaan se sivuseikka, että meillä Suomessa oli vielä yli kymmenen senttiä lunta. Intouduin ostamaan ne ruusun taimet. Ihan pakkohan niitä oli ostaa, kun hintaa taimella oli vajaat puolitoista euroa. Kuljetimme taimet kotiin pakattuna lämpimästi puoliskon ylimääräisen fleecetakin sisälle. Kotona ymmärsin, että tainten pieni multapaakku ei millään sisällä elinvoimaa kaukana tulevaisuudessa häämöttävään istutusaikaan saakka. Istutin siis taimet suuriin ruukkuihin ja järjestelin valoon ruokailuhuoneen ikkunoiden edustalle.
Pelargonioiden ja ruukkuruusujen talvettaminen ei onnistunut kovin häävisti. Vain kaksi viime kesän pelargonia kurottelee ikkunalla lehtiään kohti aurinkoa. Ruusut näyttivät ensin virkoavan hyvin, mutta viime viikolla uudet hennonvihreät lehdet nuupahtivat yks kaks. Taisi tulla flunssa tai joku kevätmasennus.
Olen kiertänyt pihalla katselemassa viime syksyn istutuksiani. Villiviineissä ei ole vielä minkäänlaista elon merkkiä. Varmuudeksi ystäväni tarkisti omien villiviiniensä tilan, eikä kuulemma ollut vielä silmun silmua sielläkään. En siis ihan vielä kisko syksyllä istuttamiani taimia ylös vaan odottelen tuota tuonnemmas. Jasmiinipensaassa on silmuja, joten odottelen toiveikkaana tuoksuvia kukintojakin.
Tänään asensin kasvihuoneen kulmalla könöttävää valurautaista kylpyammetta hiukan parempaan asentoon. Kylpyammeesta on tulossa perunamaa suunnilleen kahdentoista siemenperunan kasvattamiseksi. Samalla katsastin "kiinalaisen kohopenkkini" tilannetta. Olin aika huvittunut, kun luin uusinta Kotivinkkiä, jossa opastettiin perustamaan kiinalainen kohopenkki kesäkurpitsoille. Ymmärsin, että minulla sellainen on ollut jo viisi vuotta, vaikken ole tiennyt nimittää sitä noin hienolla nimellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti