Ensimmäiseksi ilmoitan, että otsikko on harhaanjohtava. Rapakiven emäntä ei todellakaan ole viherpeukalo. Korkeintaan kokeileva harrastelijahortonomi, jolla kävi tänä kesänä yhdellä viljelylohkolla uskomaton tuuri.
Keväällä laitoin tomaatin siemeniä itämään ja tein ihan omia tomaatin taimia. Ensimmäistä kertaa ikinä. Vein taimet aika hyvissä ajoin kasvihuoneeseen, kun kyllästyin niiden hajuun keittiössä. Sain aikaan hyviä napakoita taimia, ei ollenkaan sellaisia pitkänhuiskeita ja honteloita, joita joskus olen saanut aikaiseksi jotain taimia keittiön ikkunalla kasvatellessani. Istutin taimet ruukkuihin ja amppeleihin ja pitkän pätkän kesää kasvihuoneeni oli varsinainen vihreä ja rehevä -suorastaan lupaavannäköinen tomaattihuone. Nyt syyskuun puolivälissä siellä on jo jonkin verran pieniä vihreitä tomaatteja. Kerään niitä luultavasti ensi viikonloppuna pahvilaatikkoon ja laitan keittiön komeroon pimeään kypsymään. Totean, että tämä kesä ei riittänyt tomaattien punaiseksi saamiseen.
Perunaa viljelin jälleen kasvihuoneen kulmalla vanhassa valurautaisessa kylpyammeessa. Istutin sinne vapun alla Piltin avustuksella kaiken kaikkiaan kaksitoista (12) Timo-merkkistä siemenperunaa. Aivan jokainen peruna iti. Melko lailla varmuudella voin sanoa, että jokaisen juurelta löytyi vähintään kuusi kaunista kesäperunaa. Viimeiset kotikasvatetut potaatit höystivät elokuisten pihajuhlien lohisoppaa.
Puiseen lavankauluslaatikkoon sain keväällä ystävältä lipstikan alun. Sadekesä auttoi lipstikan hyvään kasvuun ja elokuussa sain kerätä omasta lipstikastani ensi talven liemimausteet - kaksi kimppua lipstikkaa kuivuu nyt keittiön ikkunan pielessä. Eipä tarvitse lihaliemikuutioita soppaan heitellä.
Kiinalaisessa kohopenkissäni, eli siinä suomalaiskansallisessa kompostipenkissä, kasvoi taas tänä kesänä kesäkurpitsaa. Tein omia kesäkurpitsan taimia, jotka nekin kasvattelin tanakoiksi kasvihuoneen valoisissa ja lauhahkoissa oloissa. Ymmärsin jo kevään vaarat, enkä tänä kesänä hätäillyt viemään kesäkurpitsoitani ulos ennen kesäkuun alkua. Lannoitukseksi ja voimaksi penkkiin hankin hyvin palanutta ja kompostoitunutta hevon kakkaa. Rapakiven tontin kohdalla satoi tänä kesänä kesäkurpitsan näkökulmasta aivan optimaalisesti. Viileä sää ei ollut lämpöpenkissä muhiville kasveille lainkaan liian viileä, vaan ilmeisesti suorastaan ihanteellinen. Tähän mennessä olen nimittäin kantanut tontin takakulmalta tupaan jo 51 kesäkurpitsaa. Niistä yksikään ei ole ollut grillimakkaran kokoluokkaa, vaan jokainen on ollut vähintään kauppakokoa. Osa on ehtinyt kasvaa lehtien suojassa salaa kunnon jytkyiksikin. Meillä on siis ollut tänä syksynä suoranaista ylituotantoa, vaikka satokausi on venynyt jo yli kuukauden ajalle. Kaikkia emme ole Rapakiven kolmen vakituisen asukkaan voimin saaneet syötyä, vaikka kesäkurpitsasta on tehty laatikkoa jos jonkinlaista, sitä on grillattu, raastettu salaatin joukkoon ja leivottu kakuksi. Zuccineja on riittänyt jaettavaksi asti.
Vähänkö on ollut kiva, että kerrankin onnistui - vaikkakin sitten tuurilla, eikä niinkään taidolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti