Kesää ei sitten tänä vuonna tullutkaan. Minusta tuota toukokokuun alun ja elokuun lopun välistä vähälumista ajanjaksoa ei nimittäin voi kutsua kesäksi, kun ei sillä välillä ollut yhtään kokonaan lämmintä viikkoa, hyvä jos muutama perättäinen päivä.
Vettä saatiin niin paljon, että meidänkään poudan arka nurmikko ei palanut, vaan jopa se kuiva kennäs männikön reunassa kasvoi niin, että aina viiden päivän välein piti kahden sateen välissä koettaa ehtiä lykkimään ruohonleikkurilla. Nyt ovat sitten jo sienet ehtineet levittämään rihmastonsa metsästä pitkälle nurmikon puolelle ja pihanurmikolta voisi halutessaan kerätä lehmäntattisoositarpeet. Tänä sateisena suvena onnistui uuden nurmikon perustaminen vallan mainiosti jopa heinäkuun puolivälissä, sillä kosteutta riitti ihan ilman sadettimien virittämistä.
Villasukat ja villanutut olivat käytössä koko koulujen kesäkeskeytyksen ajan ja juhannuskokkoa katseltiin iloisessa Itä-Suomessa kahdeksan asteen semihelteessä topakasti kerrospukeutuneena. Yksi lämmin viikonloppu syyskuun puolenvälin jälkeen ei tosiaankaan kesää tee.
Mutta on se sentään hyvä, että johonkin voi vielä näinä muuttuvan ilmaston aikoina luottaa. Syksy sentään tuli ajoissa ja kaikkine herkkuineen.
Pihlajat ovat uskomattoman täynnä marjoja. Naamakirjasta saan seurata, miten kaverini ovat tehneet pihlajanmarjakransseja, pihlajanmarjahyytelöä, pihlajanmarjakakkua taikka käyttäneet pihlajanmarjoja kekseliäästi askarrellessaan oppilaiden kanssa. Metsät ovat täynnä suppilovahveroita. Niitä kasvaa nyt joka sammalikossa ja kivenkolossa. Niin että sienireissulla saa katsoa jalkoihinsa tarkkana sen vuoksi, ettei vaan tulisi huomaamattaan tallanneeksi herkkuja jo apajille mennessään. Metsämarjoja on saatu runsaasti, eikä niitä ole tarvinnut poimia pieninä ja kuivina, vaan esimerkiksi metsämustikat ovat olleet ihan reilusti pensasmustikan kokoisia.
Pohjois-Karjalan suunnalta olen kuullut, että jopa perunat ovat kasvaneet niin suuriksi, että niistä on lähinnä perunalaatikkoon laitettavaksi. Kokonaisena keitettäväksi niistä ei suuren koon vuoksi ole. Eräänlainen positiivinen ongelma tuokin.
Illat ovat jo pimeitä ja on mukava etsiä taas esille kaikki kynttilälyhdyt ja tuikkupurkit ja sytytellä tunnelmallisia kynttilöitä illan iloksi. Mikäpä on kääriytyessä torkkupeittoon ja käpertyessä sohvan nurkkaan rompsun kanssa. Syksy on tullut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti