Tv-kommentaattorina

Joskus olen kommentoinut tv:n tarjontaa ja nyt on taas aivan pakko tarttua tähän aiheeseen.

Enimmäkseen tuntuu olevan niin, että vanha fysiikan sääntö - ”se mikä voimassa voitetaan, se matkassa hävitään” - toimii tv-ohjelmatarjonnassakin. Siis se mikä määrässä uusien kanavien myötä voitetaan, se tarjonnan laadussa reilusti hävitään. Kotimaiset tv-yhtiöthän eivät enää vuosiin ole satsanneet laadukkaisiin omiin tuotantoihin, vaan ostavat maailmalta sekundasarjoja ja formaattioikeuksia mitä kummallisempiin muka-tositeeveesarjoihin.

Muka-tositeeveellä tarkoitan toinen toistaan räävittömämpiä sinkkusaaria ja paratiisirantoja. En ole noita ohjelmia jaksoakaan katsonut, koska minusta jo ohjelmaideat ovat aivan mauttomia. Miksi viedä nuoria pareja viettelysten ja kiusausten pariin testaamaan suhdettaan, miksi juottaa ilolientä ja katsella miten sinkut taikka varatut sen jälkeen sekoilevat?

Muutamaa kotimaista sarjaa sentään seurailen. Niitä jo vanhoja tuttuja ja kovin harmittomia, Huutokauppakeisaria, Maajussin morsianta ja Ensitreffejä alttarilla. Niissä ei ketään juoteta, vaatteet pidetään päällä ja touhu on muutenkin kotoisan ja turvallisen oloista. Hiukan tietysti soisin noiden formaattien vuosien kuluessa jalostuvan, mutta mikä minä olen neuvomaan. Ehkäpä nämä ohjelmat toimivat työpäivän jälkeiseen pääkopan tyhjennykseen juuri ennalta-arvattavuutensa vuoksi.

Lopuksi kerron vielä uutuuslöydöstäni, isot kehut ansaitsevasta Meidän tarina -ohjelmasta. Tätä ohjelmaa ei rummutettu kuukausia etukäteen ja ennakkovinkkaukset olivat tiukasti totuudessa pysyviä. Ohjelmaideasta paljastettiin etukäteen lähinnä vain, että tunnetut pariskunnat meikataan ensin n. 25 vuotta nykyikäänsä vanhemmiksi ja sitten vanhennetaan vielä 30 vuotta lisää. Ohjelma on kovin vähäeleinen, mutta todella syvällinen ja koskettava.  Juontaja istuu vieraineen studion nojatuoleissa. Juontaja Jenni Pääskysaari keskustelee pariskuntien kanssa joka välissä. Hän saa luotua uskomattoman hyvän luottamuksen vierailevien pariskuntien kanssa. Hän saa kysyttyä vaikeitakin asioita. Hän laittaa ihmiset pohtimaan, tilannettaan kuvitteellisessa tulevaisuudessa 65- ja 90-vuotiaina. Hän kysyy senkin, mitä monikaan ei ole uskaltanut pohtia edes itsekseen. Hän liikuttaa ja liikuttuu itsekin. Suosittelen!