Kuopuksemme, Porvoossa
syntynyt aito ruotsinpyhtääläinen, on viimeisen kahden vuoden aikana
pohjoiskarjalaistunut vauhdilla. Sepä tietenkin meitä vanhempia ilahduttaa,
olemmehan molemmat Pohjois-Karjalasta kotoisin. Veljeni, eli kuopuksen eno, on
nauresekellut, että kuopus on pian pohjoiskarjalaisempi kuin siellä syntyneet.
Sellaisella paneutumisella kuopus on pohjoiskarjalaisiin tapoihin, taitoihin ja
juuriinsa perehtynyt. Muistan jo aiemmin kertoneeni mummon emäntäkoulussa vietetyistä
viikonlopuista, nyt on isän puoleinen täti tarjonnut valokuvin ja tarinoin
höystettyä "aikamatkaa" isän puoleiseen sukuun.
Pohjois-Karjalassa ollaan
kahden murrealueen rajalla. Puhutaan
savokarjalaisesta murrealueesta.
Puheessa kuulee sekä karjalaisia että savolaisia ilmaisuja ja
käänteitä. Kieli on rikasta, samalle
asialle on monta synonyymiä. Harvoin esimerkiksi sadetta kuvataan ilman sateen
luonnetta kuvaavaa apusanaa.
Pohjois-Karjalassa saattaa vaikkapa "sattoo tihhuuttoo" tai
"sattoo lottuuttoo". Varmaan
eteläsuomalainenkin kuulee, että jälkimmäinen sade on huomattavasti ensimmäistä
rankempaa.
Kuopus on oppinut
herkuttelemaan itäisillä sanoilla. Hän
on esimerkiksi ryhtynyt "sottailemaan" asioita. Ei hän mitään sotke, ei se sitä tarkoita. Pohjoiskarjalaiset ja savolaiset ihmiset
sottailevat silloin, kun he tuumailevat
asioita. Ennen työn aloittamista
on hyvä vähän sottailla, miten homman suorittaisi. Navigaattorin puuttuessa
kannattaa sottailla, mihin ajaisi.
Mökillä voi sottailla, jaksaako kantaa saunavedet "korvolla"
vai ottaako matkaan kaksi "sankkoa".
Olikin juhannuksena niin hauska kuulla käytettävän lapsuudesta tuttua
"korvo"-sanaa. Olin
huomaamattani siirtynyt omassa puheessani käyttämään yleiskielisempää sanaa
"saavi", mutta tunnistin toki sanan heti.
Puhuimme kuopuksen kanssa
siitä, millaista seurustelu oli silloin reilut kolmekymmentä vuotta
sitten. Silloinhan käytiin kesäisin
lavatansseisssa, talvisaikaan tanssit pidettiin seurojentaloilla. Jonkun verran hienosteltiin myös viettämällä
iltaa ravintoloissa. Ravintolassa
istuttiin tanssin lomassa liinapöydässä siemailemassa drinkkejä. Drinkkien nimistä muistin "Sinisen
enkelin" ja "Ampiaisen".
Tai tietysti se varmaan lausuttiin "ampiinen", kuten kuopus
nasevasti muistutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti