Terveisiä Euroopasta

Minulla jäi nuorena reppumatkat reissaamatta, kun oli muka muuta kiireellisempää. Onneksi vielä viidenkympin jälkeenkin ehtii keräillä näitä "edes kerran elämässä" -kokemuksia. Nyt on käynnissä puolitoista vuotta sitten päätetty Interrail. Toki aivan alkumetreillä vasta, mutta jo on jotain päiviteltävää. 

Olen hämmästellyt reissun helppoutta. Hyvien langattomien yhteyksien ansiosta voimme selvittää karttoja, reittejä ja majoitusvaihtoehtoja tabletilla ja kännykällä lennosta, reissun päällä ollessa. Kolmekymmentä vuotta sitten olisin ollut pelkkien opaskirjasten varassa. 1980- ja -90 -lukujen taitteessa kotiinkin olisi pitänyt lähetellä pelkkiä  postikortteja tai soitella puhelinkioskista. Nyt voi Whatsappailla selfiet kotiväelle ja ystäville huomattavasti postikortteja nopeammin, eikä kännykällä kotiin rimpauttaminenkaan mansikoita maksa. 

Monta asiaa on onneksi vakaasti paikoillaankin. Nähtävyydet nimittäin. Hoksasin, että vähänpä on kolmenkymmenen vuoden ikäisiä tai sitä nuorempia nähtävyyksiä. Sankat joukot vaeltavat katsomaan ikivanhoja nähtävyyksiä. Saan siis katseltua samat nähtävyydet, jotka olisin katsonut silloin nuorempanakin. 

Huomasin, että maailman menoon on tullut ikävä muutos. Terrorisminpelko vaatii aiempaa tarkempaa ihmisten liikkeiden seurantaa. Turvatoimia on ollut tarpeen tiukentaa. Tähän ymmärrykseen tulin UNESCOn maailman perintökohteisiin kuuluvan, Auschwitzin portilla. Lippuluukulla tarvittiin henkilökortti, toisin kuin vielä neljä vuotta sitten. Lippu tulostettiin omalla nimellä. Marimekon olkalaukku tuomittiin aikailematta aivan liian suureksi mukanakuljetettavaksi ja se määrättiin toimittamaan laukkusäilöön. Alueelle kuljettiin turvatarkastuksen kautta ja siinä piti esitellä pienemmänkin käsilaukun sisältö. Tämä kaikki oli tullut aivan viime vuosien aikana. 

Interrailista kipinän saaneena aion jatkaa näiden ennenkokemattomien asioiden suorittamista. Ensi kesän tavoitekin on jo lukkoon lyöty. Aiomme puoliskon kanssa mennä festareille.