Tule hyvällä tuulella

Viime viikolla osallistuin kokoukseen, jonka jälkeen päässäni alkoi soida Mikko Kuustosen kappaleen ”Hyvällä tuulella” kertosäe: ”Älä tule myrskyn päällä, älä sateella. Älä liioin tyynellä säällä, tuu hyvällä tuulella…” Kaikki tilaisuuteen osallistujat eivät olleet tulleet paikalle hyvällä tuulella, vaan pikemminkin he olivat liikkeellä ”myrskyn päällä”. Heidän negatiivinen energiansa tarttui, vaikkeivät he asiaansa saaneetkaan minulle kaupattua. Jotenkin luulen, että monelle kävi kuten minulle – vaikka paikalle oli tultu hyvällä tuulella, kotiinpäin mentiin adrenaliinia veressä.

Jotain olen sentään vuosien saatossa oppinut. Ainakin sen, että  kiukkua ei ole reilua kaataa syyttömien niskaan ja sen, että kiukkuenergialla siivoaa hyvinkin tämmöisen torpan. Yritin siis kanavoida adrenaliiniryöpyn johonkin asialliseen ja rakentavaan käyttöön eli kodin puhdistukseen. Entisistä kokemuksista oppini saaneena nakkasin isot nukkamatot hangelle talvipesua saamaan ja käynnistin perusteellisen siivouksen. Jonain vähemmän adrenaliinin perjantaina en varmaan olisi välittänyt seistä puoleen reiteen ulottuvassa hangessa hakkaamassa mattoja lumeen, nyt siihen oli tahtoa ja voimaa.

Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että vielä vuonna 2019 jotkut haluavat ehdoin tahdoin vääntää asioista kieliriitaa. Pitäisihän nyt jo nähdä sellaisen yli ja kyetä toimimaan järkevästi. Pitäisi ymmärtää pienehkön väestöpohjan muodostamat realiteetit ja hyväksyä toimintojen yhdistely. Jopa vapaan sivistystyön kentällä. Yhdistämisen kautta saadaan toivottavasti - ja uskoakseni - aikaiseksi jotain hyvää ja aivan uutta  -  vähintäänkin sillä varmistetaan paikallisen toiminnan mahdollisuus ja säilytetään paikallinen itsemääräämisoikeus.

Ikävältä tuntuu sekin, että yhä muistetaan 42 vuotta sitten käyttöönotetun ydinvoimalan rakennustyömaan ja sittemmin voimalan käyttämisen lisänneen radikaalisti suomenkielisten osuutta Loviisassa. Ikään kuin me olisimme ihan tuoreita tulokkaita, vailla ymmärrystä paikallisista nyansseista. Onneksi tällä kertaa maltettiin jättää 75 vuotta sitten siirtokarjalaisina tulleet mainitsematta. Loviisa on kaksikielinen kaupunki. Se on simppeli totuus. Sillä tosiasialla tarvitse enää ”lyödä” suomenkielisiä ja tuoda asiaa esille siinä sävyssä, että ruotsinkieliset olivat täällä ensin ja heillä on ikään kuin esikoisoikeus. Kyllä me suomenkieliset teemme työmme, ansaitsemme elantomme ja maksamme veromme aivan siinä missä ruotsinkielisetkin. Tuntuu siltä, että kielikysymykseen palaaminen vie Loviisaa vähintään viisikymmentä vuotta taaksepäin.

Rapakiven torppa tuli siivottua ja muutama muukin askare tehtyä. Ei siis mennyt hormoniryöppy hukkaan, mutta mieltä tämä turhanpäiväinen suukopu kalvaa vieläkin.