Reissuopit

Sain lähteä hiihtolomallani puoliskon matkaseuraksi. Matka alkoi ja päättyi laivamatkaan Suomenlahden poikki. Johan tuossa Tallinnan välilläkin jotain pähkäiltävää eteen sattui.

Ensimmäiseksi selvitettiin googeloisesta Länsisatamaan pissille tulleen pojan taustoja. Jo useamman vuoden ajan on Verkkokauppa.comin edessä pissiä lorotellut sellainen paleltuneen vaaleanpunainen alaston isopäinen poika. Ihan on Bad bad boy kuulemma oikean taiteilijan julkisen taiteen kilpailuun tekemä. Ensin on poika lorotellut vuoden verran Ruotsissa Örebrossa, mutta tullut sitten Suomeen. Ensin on saanut olla Helsingin kauppatorilla liki Stora Enson pääkonttoria ja Presidentinlinnaa. Vuonna 2015 on sitten siirretty nykyiselle paikalleen. Taiteen tuleekin jakaa mielipiteitä ja keskusteluttaa, mutta onhan se nyt aika hassua, että kun amerikkalainen tai vaikka ranskalainen huvijahti tai risteilyalus saapuu Suomeen ja rantautuu juurikin tuohon Länsisataman laituriin, on tuo pissaava poika ensimmäinen nähtävyys. Kertooko se Suomesta ja suomalaisista sitä viestiä, mitä haluamme maailmalle lähettää? Tuli meinaan mieleen, että siveästi kivellään istuva pieni ja herkkä merenneitokin on oman kaupunkinsa laajasti tunnettu tunnus. Ei siihen tarvita 8,5 metrin korkeutta eikä raflaavaa ulkonäköä.

Autokannen oven pielessä tiedotettiin neljällä kielellä, että Virossa auton rattiin istahtamisen promilleraja on puhdas nolla. Asia kerrottiin viroksi, suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Huomioni kiinnittyi siihen, että asian kertomiseen tarvittiin suomeksi vain 2,5 riviä, kun siihen venäjäksi meni täydet viisi riviä. Siis puolta enemmän! Ja aina on puhuttu siitä, miten suomi on pitkien sanojen kieli! Mieleeni tuli, että venäjäksi viralliset tiedotusasiat saatetaan kertoa kaunopuheisemmin, mutkikkaammin sanankääntein tai hienovaraisemmin korulausein kuin suomenkielessä konsanaan. Pohdin siinä jo samaan syssyyn, että selittääkö tämä sitä ongelmaa, jota Suomen ja Venäjän välisessä asioinnissa aina toisinaan tuntuu olevan. Käykö tavan takaa niin, että Suomesta tiedotetaan asia tiiviisti ja asiakielellä ja Venäjällä odotettaisiin viestin kauniimpaa paketointia? En tosin ole opiskellut venäjää kuin vajaan lukukauden, joten voin olla arvailuineni aivan väärässäkin.

Kolmannenkin huomion laivamatkallani tein. Junnu Vainion riimittelemät laulun sanat: ”ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiio-hei. Puuta ovat miehet nyt ja laivat ne on rautaa, hiio-hei, hiio-hei!” pitävät kirjaimellisesti paikkansa. Laivan heilahtaessa kopsautin pääni hytin wc:n oven karmiin ja hyvä, ettei tarvinnut lähteä tikkejä laitattamaan. Rautaisesta kamanasta tuli ohimoon kipeä haava ja kuhmu. Olisivat nyt edes oven karmit tehneet puusta näihin rautalaivoihinkin, ettei puupäähän tulisi niin helposti kolhuja! Hiio-hei!