Mistä on onnistunut viikonloppu tehty?

Puuhista, joissa näkyy oman käden jälki... Leppoisista ja kiireettömistä sosiaalisista kohtaamisista... Kodin askareista arjen helpottamiseksi... Löylystä, levosta ja lököilystä… Iloiseksi ihmetyksekseni kaikkea tuota voi sopia yhteen ja samaan viikonloppuun!

Maaliskuun puolivälin perjantaina oltiin heti työpäivän jälkeen lähdössä Datšalle. Tarkoitus oli, paitsi tarkastaa talvituhot ja aloittaa Datšakausi, myös käynnistää puoliskon talven aikana kehittelemän, soistuneen rannan kunnostamiseen tähtäävän vision toteuttaminen. Syksyn kahdelta käynniltä meillä oli tiedossa, että Datšan piipussa on varmaankin variksenpesä, eikä tupaa päästä lämmittämään ennen piirinuohoojan käyntiä katolla ja tuvassa. Siksi yöpaikaksi oli varattu kammari sukulaistalosta. Näin kun oli tiedossa, ettei tupaa lämmittämään ole kiirettä, maltoimme katkaista matkanteon ja piipahtaa yhdellä sukulaisvisiitillä jo menomatkassa. Olipa mukava turista menneen talven askareista ja suunnitella tulevan kesän puuhia.

Lauantaiaamu valkeni kevättalvisen lauhana. Luvattu vesisade ei iloksemme tullutkaan hommiamme häiritsemään, ei kiusannut tuuli, eikä häikäissyt auringonpaiste hangella. Saimme raikota rannan vesakkoa ja isompaakin puustoa aivan rauhassa ja vailla ulkopuolista kastelua tahi muuta haittaa. Tekniset alusvaatteet suodattivat sisäisen kosteuden lupauksensa mukaisesti pois iholta ja työskentely oli miellyttävää. Lainaksi saadut lumikengät kannattelivat hangen päällä jäällä ja ranta-alueella rehjustaessamme. Homma eteni yllättävänkin vauhdikkaasti. Puolen päivän jälkeen mökissä eväsleipiä syödessämme saatoimme jo ihastella uutta ja avarampaa maisemaa, jota lammen päälle kallistuneet haaroittuneet koivut eivät enää varjostaneet.

Tyytyväisinä savottaamme pakkasimme moottorisahan ja tukkikoukun auton takapaksiin ja lähdimme kotia kohti. Ehdimme kevättalvisessa alkuillan valonkajossa kotiin lauantaisaunaan.  Emme näet vielä jääneet mökkisaunaan, sillä saunavesi olisi pitänyt sulattaa lumesta.  Sunnuntain vietimme kotiaskareita - pyykkiä ja siivouksia - puuhaillen ja kipeytyneitä jäseniämme lepuuttaen. Hämmästyttävää, miten lumikenkäily tarvitsi aivan eri lihaksia kuin tavallinen lenkkareilla tassuttelu konsanaan! Risujen kantelussa puolestaan olivat käsivarret saaneet ihan toisenlaista rasitusta kuin milloinkaan taulutussilla kirjoittaessa. Hartioitakin jomotti terve työn aiheuttama raukeus.

Sunnuntainen karjalanpaisti perheen kesken ja leppoisa rompsunluku sohvalla maaten virittivät uuteen arkiviikkoon.  Mieli oli hyvä, kun oli saatu aikaiseksi näkyvää jälkeä rannan raivauksessa. Monista sukulaistapaamisista jäi mukavia juttuja makusteltavaksi uudelleen vielä viikon varrella. Kipeät pohkeet ja hartiat kertoivat, että raikkaassa ulkoilmassa tehty kuntopiiriharjoittelumme oli ollut tehokasta. Olipa onnellinen olo! Mitä sitä ihminen muuta voisi kaivata!?