Viime aikoina ovat niin kutsutut avoimet kirjeet tulleet
muotiin. Opettaja Arno Kotro kirjoitti sellaisen opetusministeri Li
Anderssonille. Viikonlopun öiden yli nukkumisen ja perusteellisen pohdinnan
jälkeen Li vastasi Arnolle samalla lailla - avoimella kirjeellä. Nyt näkyy
Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja kirjoittaneen avoimen kirjeen Päivi
Räsäselle. Odottelemme tietenkin Päivin vastausta. En ota kantaa heidän
kirjeidensä sisältöihin, vaan muotoon. Kirjeen voi siis näköjään osoittaa
jollekulle ja laittaa sen samoin tein julkiseen jakoon. Niinpä minäkin lähetän
näin juhannuksen tietämissä avoimen kirjeen täältä Datšalta.
Heippa!
Kirjoitan tätä Datšan tuvasta juhannuksenalusviikolla. Datša
sijaitsee nipin napin Pohjois-Karjalassa, läänin rajalta on tänne tarkalleen
kymmenen kilometriä. Kesä on tullut Pohjois-Karjalaankin, vaikka keväällä
lapsenlapset takatalviviikonlopun kuvia nähdessään ihmettelivät: ”Koska se kesä
tulee Karjalaan?” Nyt kukkua helskyttelee käki, ja kukkivat lupiini,
päivänkakkara ja koiranputki – ihan niin kuin juhannuksen aikoihin kuuluukin.
Täällä sattuu ja tapahtuu. Lokkiperhe oli tehnyt pesänsä
meidän laiturinnokkaan ja emo onnistui hautomaan sinne munimansa kolme munaa
poikasiksi meidän Loviisassa kotipuolessa käydessämme. Poikasten kuoriuduttua
emme päässeet laiturille lainkaan. Lokkiemo, -isä ja ”kummi” vahtivat poikasten
pesimärauhaa niin huolella, että meidän oli anottava lyhytaikaista turvapaikkaa
seitsemän kilometrin päästä – siis suihkuvuoroa sukulaistalosta. Nyt tiedämme
että lokki saa hoideltua poikaset parissa viikossa uimareiksi. Tänään tullessa
pesä nimittäin oli tyhjä ja poikaset uimasilla. Laiturin pesun olivat jättäneet
minulle. Sanottava on, että se oli varsiharjahommaa – konttaamaan en olisi
laiturille lähtenyt.
Luonto-ohjelmaa täällä on seurattavaksi enemmänkin.
Vastarannalle nimittäin on pesiytynyt suht koht harvinainen kokosukeltaja,
mustakurkku-uikku. Enhän minä sitä olisi tunnistanut, mutta mökkinaapuri
opasti. On pesinyt tällä lammella kuulemma monta kesää. Ilmanko oli meidänkin
Datšan ikkunan pielessä kiikarit käyttövalmiina.
Hommaa täällä on riittämiin. Datša on nyt maalattu sisältä –
tupa, kammari, eteinen ja vinttikammari. Lasikuisti oli muita tiloja paremmassa
maalissa, joten sinne en aio pensseleineni enkä teloineni mennä. Ulkopuolen
maalaus annettiin vieraalle tekijälle ja maalaria odotellaan ensi viikolla.
Puoliskolla on pihan ja rannan muokkaus hyvällä menolla. Nyt tällekin tontille
sopii jo tuuli – ja sehän vie mennessään itikoita ja paarmoja.
Datša on osoittautunut olevan sijainniltaan huomattavan
keskeinen. Kutsuimme juhannusaatoksi muutamia päiväkahvivieraita. Kuinka
ollakaan – iloksemme kaikille sopi! Toista se on, jos kotiin Loviisaan kutsuu;
aina valittelevat sukulaiset pitkää matkaa.
Tervetuloa piipahtamaan, kun täälläpäin liikut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti