Kesä – mikä ihana tekosyy

Kesä oikeuttaa puuhaamaan sitä ja tätä, yhtä ja toista. Kesällä kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa, totista - saati ryppyotsaista. Oikeat ja asialliset puuhat voi tehdä kesätahdilla, lomalaisen tapaan.  Kerronpa pari esimerkkiä.

Puuhasin pari päivää syttyruusuja. Somia sytykkeitä, jotka ovat meillä talviseen takanlämmitysaikaan tuiki tärkeitä apuvälineitä. Viritin homman ulos kuistille viileään varjoon, otin pöydälle tablettitietokoneen ja katselin samalla Areenasta vanhaa sarjaa nimeltä ”Seitsemän”. Sarja oli minulle entuudestaan tuttu, joten ei haitannut vaikkeivät silmät aina ruutuun päin olleetkaan. Sarja kertoo vauhdikkaan tarinan rivitaloväen lottovoitosta.  Ruusupuuha oikeutti hömppäsarjan katselun keskellä päivää ja toisaalta katseltava ohjelma naulitsi minut paikalleni, ruusuaskartelulle. Kokemukseni mukaan nimittäin kaltaiseni levottoman ihmisen on hyvä puuhata paria asiaa yhtä aikaa, silloin keskittyminen on jotenkin helpompaa.  Tämän kesän polttopuupuuhat teen Datšalla, jossa on runsaasti talvella kaadettuja puita – valkorunkoisia koivuja, vihertäväkuorisia leppiä ja pari vanhaa vaahteraakin. Klapikone on viritetty penkille avoimelle paikalle ja pölkyt löytyvät vierestä. Tuuli viilentää puuhaajan otsaa ja vie mennessään loitommalle itikat ja muut kiusankappaleet. Voin valita katselenko pölkkyjä halkoessani lammen lintuja, vai rusketanko sittenkin selkää. Puuha edistyy joka reissulla jonkin verran ja jokainen klapi vie asiaa eteenpäin. Pakkotahtia ei ole.

”Joutilaalle jottain” sanottiin meilläpäin, kun haluttiin kuitata toisen tekemiset jotenkin merkityksettömiksi. Sellaisiakin – aivan joutilaita puuhia – sopii askaroida kesällä. Kyllä niilläkin joku aivoja lepuuttava ja mieltä   lomauttava merkitys varmasti on, vaikkei vanha työorientoitunut väki sitä lie aina osannut sitä nähdäkään. Uskon, että aika pienellä googlen kaivelulla löytyisi nippu tutkimuksia, joissa osoitetaan tyhjänpäiväisen puuhastelun tärkeys.

Netissä pyörivät lukuisat testit lienevät juuri tuommoista joutilasta ”jotain”. Koneeni selainhistoriasta näen testanneeni ainakin sitä tiedänkö tarpeeksi rahasta ja tutkailleeni millainen kesänviettäjä olen. Rahasta tiedän testin mukaan paljon ja olen kuulemma ”tarkka taloustalentti”. Osasinhan valita edullisimman tuotteen kilohinnan perusteella, osasin kilpailuttaa asuntolainan ja ymmärsin mistä koron korko muodostuu. Palauteruutuun - jos testissä sellainen olisi ollut - olisin mielelläni kuitannut hankkineeni oppini kokemuksen kautta, enkä taloustieteen luennoilla. Kesänviettäjänä olen testin – ja omien havaintojeni -  mukaan ”kotoilija”. Jep, jep! Nautin kesästä kodin puuhissa. En välttämättä pidä synonyymeinä sanoja ”kesäloma” ja ”lomamatka” – leppoisa kotiolo se vasta parasta lomaa onkin!