Ensimmäinen vuosi Datšan omistajana

Aiemmin matkasimme kerran kesässä vuokramökille auto pakattuna täpösen täyteen tavaraa virvelistä ja savustuslaatikosta eväisiin ja liinavaatteisiin. Harmittelin sitäkin, miten viiden hengen mökille oli varattu tasan viisi lautasta, lasia, kahvikuppia, veistä haarukkaa ja lusikkaa. Ruoanlaittoastioita oli kovin vähän. Lähinnä kattila, paistinpannu ja yksi muovikulho. Silloin ajattelin, että mikäli mökki olisi oma, kaikki olisi toisin. Tavarathan olisivat valmiina mökillä, roudaamisen määrä vähenisi. Astioita ja keittiötarvikkeita omalla mökillä olisi tietenkin kattavasti, ruokailuserviisi vähintään tusinalle ja keittiötilpehöörejä omenaporasta ja leikkelehaarukasta viinilaseihin ja termoskannuun.

Totuus on osoittautunut olevan osittain toisenlainen. Roudaamisen määrä on moninkertaistunut. Pääsääntöisesti mökille on menty lavapakettiautolla, jotta mukaan on saatu riittävästi tavaraa – milloin huonekaluja, milloin mönkijä, laituriponttooni, klapikone tai savustusuunin aihio. Jos on ollut tarvetta kuljettaa lasitavaraa tai sellaisia tekstiilejä, joita ei ole halunnut asettaa auton lavalle säille alttiiksi, on menty kahdella autolla. No, astioita ja keittiötilpehöörejä Datšalla tosiaankin alkaa olla jo ainakin tusinalle ruokailijalle taikka kahvittelijalle. Edes juhannuksen sukulaiskahvitteluissa ei tarvittu tiskata kesken kaiken  Louhisaaren juomalle varattuja hienompia laseja, saati sitten kahvikuppeja.

Ennen, kun kävimme vuokramökillä taikka sukulaisten mökeillä, mökkeily vaikutti olevan yhtä aurinkoista saunomista ja uiskentelua ynnä makkaranpaistoa vailla mitään velvoitteita. Jessolanlammella mökkeily sen sijaan tuntuu olevan rankkaa fyysistä raadantaa. Jos ei kaadeta, karsita, pätkitä taikka pilkota puita, siellä maalataan, tehdään maansiirtotöitä taikka rakennetaan. Aurinkoa otin yhtenä päivänä. Onneksi, sillä paloin pahasti. Turha olisi ollut polttaa reisiään ja käsivarsiaan useampaan kertaan. Sehän olisi jo varsinainen melanoomariski.

Olin ajatellut, että mökki Karjalassa tarkoittaa runsaita marja-, sieni- ja kalasaaliita. Hankimme melkein  ensitöiksemme paikalliselta kirpparilta pakastearkun saaliiden säilömiseen. Saalista saimmekin. Kaikkea en toki poiminut itse, vaan mustikat ostin paikallisilta poimijoilta. Kauniita, meheviä ja madottomia metsävadelmia poimin mökin lähimaastosta omaan pakkaseen ja lastenlasten herkuksi. Mansikoita kävin poimimassa sukulaistilalta. Kantarelleja löysin oikeastaan ensi kertaa eläessäni enemmän kuin kolme kerralla. Mikä hauskinta – löysin niitä omalta tontilta. Kalansaaliita ei saatu, koska puolisko ei ehtinyt kalaan kuin pari kertaa. Parempi onni ja toivottavasti myös paremmin aikaa ensi kesänä.

2400 neliön kokoinen mökkipalstamme oli vielä vuosi sitten täynnä puita. Olemme raivanneet pihaa ja rantanäkymää. Osan puista ehdin klipsutella klapeiksi, iso osa jäi odottamaan ensi kesää. Kuusi kuutiota valmiita halkoja ajelutettiin pakettiauton lavalla puupusseissa Rapakiven torppaa lämmittämään. Monta tulevaakin talvea saamme lämmittää Rapakiven torppaa Jessolan lammenrantakoivuilla ja -vaahteroilla.