Jouluhöpsön höpinöitä

 

Minä olen parantumaton jouluhöppänä. Olen todellakin niin pahasti jouluhömppä, etten usko voivani tästä toipua – tokko edes haluan parantua! Aloitan hömpöttelyn vuosi vuodelta aiemmin. Tänä vuonna starttasin jo koulujen syyslomasella – ja mielestäni ihan presidentti Niinistön kannustamana. Hänhän totesi meidän tarvitsevan  kolmen viikon kovennetun koronakurinpalautuksen lisäksi myös kolmen kuukauden ilokuuria. Eikös ilokuurilla kuulu tehdä asioita, jotka ilahduttavat ja tekevät hyvän mielen?

 

Niin kannoin viime vuonna tonttulana esiintyneen pikkuisen luhtiaitan talon kuistille lokakuussa, oitis viimeisen nurmikonleikkuun tehtyäni. Parin päivän päästä etsin eteiskomeron ylähyllyltä kenkälaatikon, joka oli otsikoitu osuvasti ”Tonttula”. Sieltäpä löytyivät kaikki aitta-tonttulan asukkaat – yhtä lailla ne kuorona joululauluja laulavat pikkutontut kuin hammastikkupuikoilla kaulaliinaa neulova muori ja monta monta muuta veikeätä asukkia.

 

Tuvan nurkkaan askartelin perheemme toisen jouluhöpsön, eli puoliskon, avustuksella tonttujen porstuan. Se syntyi vanhasta rimarakenteisesta viinilaatikosta. Tonttujen porstuan seinällä on, luonnollisesti, tonttujen postilaatikko ja oven pielessä luuta. Porstuassa on sievät valot ja oven pielessä nököttävät, totta kai, pikkuruiset tontun kengät. Porstuan peräseinällä on ovi, joka varmasti johdattaa tontun tupaan, mutta eihän sinne nyt tietenkään voine kenelläkään ihmisasukilla olla asiaa.

 

Puuhasin joulua aika pieteetillä jo omien lasten ollessa pieniä, mutta nyt mummouden bonuskierroksilla olen löytänyt itsestäni tarinankertojan. Omien lasten aikaan pidin huolen, että jokainen osaa Mauri Kunnaksen joulutarinat, nyt luon omia tonttutarinoita viikonlopun visiittejä varten. Aika pieniä tontun puolesta kirjoitettuja kirjeitä toki vain.

 

Viime joulun alla meillä tutustuttiin erilaisiin tonttuihin. Pieniä muistamisia jättivät milloin saunatontut, milloin liiteritontut taikka tupatontut. Aivan joulun alla onnistuttiin näkemään liiterissä takkapuiden lomassa aivan oikea pieni punanuttuinen ja pitkäpartainen joulutonttukin. Joulun jälkeen tonttu jätti vielä liiteriin viestin, jossa kertoi, että maahan satanut lumi vaikeuttaa tonttujen näkymättömänä pysyttelemistä ja siksi on tullut aika muuttaa talven ajaksi metsän suojaan.

 

Kuinka ollakaan, viikko sitten meidän liiterin rapulle oli pudonnut pikkuruinen huovutettu tonttulakki. Liiteristä löytyi tontun viesti, jossa hän kertoi metsässä tulleen jo kylmä. Sen vuoksi tonttu kertoi tulleensa lähelle ihmisten asumuksia. Tonttu myös kannusti viestissään lapsia olemaan yhteydessä häneen tonttuporstuan postilaatikon välityksellä. Saman tien lapsilla olikin asiaa tontulle. Täytyihän tiedottaa, että lakki on löydetty.

 

Tänä viikonloppuna tonttu oli jättänyt viestinsä saunaan. Hän kertoi olleensa metsässä asumisen jäljiltä kovin likainen ja lainanneensa Rapakiven torpan hyvää saunaa. Kiitokseksi saunan lainasta hän oli jättänyt lapsille saunan lauteiden alle pikkuruisia pesutarvikkeita. Olihan siinä ihmettä kerrakseen, kun jokainen hotellikokoinen suihkumyssyn, saippuan ja shampoon pakkaus tutkittiin tarkoin. Vastausviestit sorvattiin ja pudotettiin tonttujen postilaatikkoon. Jännityksellä odottelemme, missä ja milloin törmäämme tontun viestiin tai tuomisiin seuraavan kerran.