Tammikuun pakkaset 1987

 

 

Ihmisen mieli ja muisti toimivat jännästi. Nyt, kun pitkästä aikaa saatiin oikeita vanhan ajan pakkaslukemia ja luntakin tuli kunnolla ja tuiskuttamalla, alettiin muistella kolmenkymmenenneljän vuoden takaista talvea, jolloin oli vieläkin kylmempää. Iltapäivälehdessä oli vallan kysely, muistatko tammikuun 1987 kelejä? Minun muistini ei ole hääppöinen, mutta jostain kiinnekohdista kiinni tarttuen, tavoittaa minunkin muistini aina jotain.

 

Tammikuussa 1987 suoritin opetusharjoittelua silloisessa kotikunnassani Kesälahdella. Asuimme puoliskon kanssa ensimmäisessä omakotitalossamme ja esikoista vasta odoteltiin.

 

Hyttisen Maijan, ohjaavan opettajani, pikkuinen auto kulki yli 40 asteen pakkaslukemista huolimatta kylältä kylälle ja sain tutustua kiertävän erityisopettajan arkeen ihan todellisesta tulokulmasta. Suomessa ei ole totuttu kouluja sulkemaan, oli keli mikä hyvänsä. Maija oli saanut autonsa käyntiin ja niin köröttelimme pakkaskeleihin kunnolla kerrospukeutuneina Kesälahden ja Uukuniemen pikkukouluilla. Piipahdimme niin Purujärven koululla kuin Kummun koulullakin. Kummun koulun maisemat jäivät lähtemättömästi mieleeni. ”Kumpu” oli nimittäin vuosisadan vähättely karjalaiselle vaaralle, jonka laella koulu sijaitsi. Koko kylä avautui nähtäville koulukeittolan ikkunasta.

 

Pakkaset toivat esille pulman pari vuotta vanhassa talossamme. Talo oli puolitoistakerroksinen Honkarakenteen pyöröhirsitalo oikein paksusta hirrestä. Painumislaskelmissa ei oltu osattu laskea painumisvaraa Varttikatteen painon mukaan. Kahden vuoden painumisen jälkeen ikkunat ja ovet kantoivat, eikä talo päässyt enää painumaan. Pakkanen yritti tunkea ikkunoiden yläreunan raoista sisään. Pakkasen lähennellessä Pohjois-Karjalassa jo viittäkymmentä astetta oli asialle pakko tehdä jotain. Puolisko hankki sähkötoimisen moottorisahan ja irrotti sisäpuolen vuorilaudat. Hän leikkasi jokaisen ikkunan päältä puoli hirttä pois ja täytti uuden painumaraon villalla. Minuahan semmoinen sotku tuvassa tietenkin kismitti aika lailla, mutta kyllähän lämpö oli niin tärkeä asia, että se motivoi siivoamaan sotkut.

 

Rapakiven torpassa on näillä tämän talven keleillä tarjettu vielä vallan hyvin.