Aikamme matkailmiöitä

 

Aloitin koulunkäynnin opettelemalla lukemaan apunani Aikamme aapinen. Aika oli peruskoulun aamunkoitto Pohjois-Karjalassa tasan 50 vuotta sitten. Nykyään sanalla ”aikamme” viitataan useimmiten tähän tautiseen ja monin rajoituksin rajattuun aikaan.

 

Matkustaminen on koko ajan kovin säänneltyä ja rankasti rajoitettua. Varmasti ihan hyvästä syystä. Tulihan tauti maahamme alkujaan matkoilta palaavien hiihtolomalaisten mukana. Nyt kun pikkuisen meinattiin kesän kunniaksi höllätä rajoituksia, niin jo vain saatiin itärajan taakse ehtineiden kisaturistien paluumatkassa kaukaisen Intian virusvarianttia. Ja pahan ilman lintu, Kiuru, pääsi taas linjaamaan uudet tiukat rajoitukset, joidenka jälkeen Suomeen pääsee lähinnä Australiasta, Hongkongista, Islannista, Israelista, Kiinasta ja Maltalta sekä muutamasta Norjan erikseen mainitusta kunnasta.  Tämä keskellä Suomen parasta ja kukkeinta kesää ja vuosisadan hurjimpia helteitä. Kyllä todellakin ymmärrän vihaista matkailuväkeä!

 

Ymmärrän toki niitäkin, joiden tekee jo kovasti mieli jonnekin reissuun. Mutta aivan varmasti on tarpeellista miettiä mihin ja miten matkan toteuttaa, jotta onnistuu parhaansa mukaan välttelemään virusta. Bussilla vaiko omalla autolla? Itään vai länteen? Onko rokotussarja jo valmis? Onko rokotustodistus tulostettu? Onko maskit ja käsidesit mukana? Mitä reissussa voi tehdä ja käydä katsomassa turvavälit huomioiden? Onko valmius rajatestaukseen? Onko aikaa oma-ehtoiseen karanteeniin reissun jälkeen?

 

Jos haluaa olla oikein varma terveysturvallisuudestaan, kannattaa ehkä tämä kesä matkata vielä virtuaalisesti. TV:n matkaohjelmat -vaikkapa Areenan dokumenttiosastolta bongatut ”Lumoava Portugali”, ”Kesyttämätön Uusi-Seelanti” ja ”Hokkaido, Japanin pohjoinen”-  tarjoavat edes jonkinlaista lohtua kaukomatkan nälkään.

 

Kirjan kanssakin matkakokemus toki onnistuu. Sain puhelinfirmalta lahjaksi elämäni ensimmäisen e-kirjan. Pääsin itse valitsemaan, mitä ensimmäisenä e-lukukokemuksenani kännykän näytöltä lukisin. Aikailematta valitsin Aino Huilajan ”Pakumatkalla” ja ahmin Ainon ja miehensä 330-sivuiseksi tiivistetyn Eurooppaa kiertävän irtiottovuoden päivässä.

 

Ihan kuin olisin ollut reissussa itsekin!