Viime vuosina olemme saaneet useita uusia tuttavuuksia

 

 

Mummoni nyökkäsi keinussaan iltauutisten alkaessa Arvi Lindille ja vastasi uutistenlukijan tervehdykseen: ”Hyvää iltaa!” Tokihan Arvi tuntui tutulta, kun hän tuli tupaamme joka ilta. Aivan samaan tapaan tulevat tämän tuosta visiitille nämä uudemmatkin tuttumme.

 

Kamalan hienoja titteleitä heillä muuten! Ei ihme, ettei ole tämmöinen tavallinen mummo tiennyt moisia instansseja ja vakansseja olevankaan. Eikä ihme sekään, että heidän ammattinimikkeissään käytetään kirjainlyhenteitä, kyllä ne niin kimurantteja ovat!

 

Ensin saimme tutustua Salmisen Mikaan ja Järvisen Askoon. Leppoisia ja luotettavan oloisia miehiä molemmat. Mika on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja ja tutkimusprofessori. Hän on myös virologi, mikä tuntuu tarkoittavan sitä, että hän tuntee virukset ja niiden käyttäytymisen. Häntä on haastateltu viime vuosina suomalaisissa tiedotusvälineissä ahkerasti ja hänestä on tullut julkkis. Naistenlehdetkin ovat olleet kiinnostuneita Mikan harrastamisista ja perheestä sekä vapaa-ajan vietosta. Asko puolestaan on Helsingin ja Uudenmaan ison sairaalan ylilääkäri, linjajohtaja ja  infektiosairauksien asiantuntija. Hänkin on vieraillut uutterasti olkkareissamme ja kertonut tyynen rauhallisesti faktaa ensin koronasta ja nyt jo apinarokosta.

 

Tänä keväänä on yhteiseen tuttavapiiriimme liittynyt Aaltolan Mika. Hän puolestaan on Ulko- ja turvallisuuspoliittisen instituutin johtaja, politiikan tutkija ja dosentti. Petäjäveden poikia muuten! Hän on hoitanut niin tunnollisesti Venäjän ajattelun avaamista meille suomalaisille, ettei ole malttanut sittenkään jäädä kotiin vauvaa hoitamaan, vaikka vasta 53-vuotiaana sai esikoislapsensa ja oli niin kovasti suunnitellut pitävänsä vauvavapaata. Tämä Mika on nykyään niin suosittu, että kansa haluaa häntä jo presidentiksi, vaikkei hän itse ole tainnut vihjata moisista haluista ollenkaan. Poolopaita ja pikkutakki ovat Mikan tuntomerkit.

 

Tämän kevään uusia tuttavuuksia ovat myös Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen herrat. Uutterimmin on taidettu tavata Kajanmaan Petteri, joka on eversti ja tuon äsken mainitun laitoksen johtaja. Petteri jää tosin lyhyehköksi tuttavuudeksi, sillä hän on lähdössä ulkomaille, tarkemmin sanottuna Belgiaan. Hän lähtee sinne varmistamaan Suomen Nato-yhteensopivuutta. Pätkääkään ei epäilytä, etteikö Petteri hommasta selviäisi. Sen verran jämy kaveri on.

 

Taidanpa minäkin jo moikata näille tutuilleni, kun seuraavan kerran nähdään.