maanantai 20. kesäkuuta 2022

Kesän kulttuuriretki on tehty jo alkukesästä

 



 

Minulla on ihana naisporukka, jonka kanssa tapaamme osapuilleen puolivuosittain. Osan kanssa on tunnettu 58 vuotta ja loppujenkin kanssa 46 vuotta. Usein retkiimme sisältyy kulttuuria, niin tänäkin kesäisenä viikonloppuna, kun tapasimme Valkeakoskella.

 

Pääkohteemme oli Aira Samulinin elämästä kertova musikaali Valkeakosken Apianniemessä. Tämä kesäteatteriin tehty esitys esitettiin ammattilaisvoimin ja kylläpä siinä olikin näkemistä ja kokemista. Airan elämäntarina oli naistenlehtipohjalta jossain määrin tuttu, mutta uuttakin tietoa toki tuli. Musikaaliin oli löydetty tarinaa eteenpäin vievät ja kuvattuun aikakauteen sopivat kappaleet. Tanssin grand old ladya kuvaavassa musikaalissa oli luonnollisesti paljon tanssia, steppinumerosta tangoon ja diskoon. Koreografiat tansseihin oli luonut tv:stäkin tuttu Jani Rasimus. Ihan pikkuisen saimme yleisössäkin osallistua tanssitunnille!

 

Toiseksi kohteeksi valikoitui vähän vahingossa Visavuori. Mutta olipa se hyvä vahinko! Saimme tutustua kahden taiteilijan tuotantoon samalla käynnillä. Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalaisen isoisän, kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee olivat kiinnostavaa nähtävää. Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajapatsaiden ja vaikkapa Elias Lönnrotin muistomerkin luojan koti ja työtila kertoivat paljon henkilöstä kansallisten aarteiden taustalla.

 

Samalle Visavuoren alueelle oli saanut paviljonkinsa myös tyttärenpoika Kari Suomalainen. Helmikuun alussa oli paviljongissa avattu Karin pilakuvista – tai Päivän kuvista, kuten hän itse sanoi – koottu näyttely ”Sairas maailma”. Näyttelyssä oli kuvia 1960-luvulta saakka. Kuvia ja tekstejä tutkiessa ei voinut välttyä ajatukselta, ettei entisistä ole opittu mitään. Samat teemat ovat päivän polttavia aiheita edelleenkin. Puhuttelevin oli ilman muuta Karin tammikuussa 1973 piirtämä kuva, jossa rauhankyyhky katseli pilalle pommitettua maisemaa ja tuumi, ettei ainakaan ole pesän paikoista puutetta. Saman kuvan voisi nyt liki 50 vuotta myöhemmin liittää Ukrainan sotaan. Rauhankyyhkyn soisi löytävän pesäpaikan pikaisesti Donetskissa, Luhanskissa, Krimillä ja kaikilla muilla Ukrainan Venäjän hyökkäyssodasta kärsineillä alueilla.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti