Mökin muijan mökkimietteitä

 

 

Kuluneena talvena auramies putsasi mökkitien kahdesti. Niin saatoimme aloittaa mökkikauden jo hiihtolomalla. Sille reissulle oli suunniteltu monen avainhenkilön tapaaminen – ainakin puunkaatajaa ja laiturinrakentajaa oli tarkoitus tavata ja toki tavattiinkin. Pahalainen vain sille viikolle osuivat ne talven kaksi kylmintä yönseutua, jolloin pakkanen paukkui mökkilammen laidalla -27 asteessa. Tulipahan todistettua, että jonkin verran on vielä puruja seinän välissä, sillä mökki saatiin sen verran lämpimäksi, että jo toisena yönä puoliskokin saattoi jättää pipon pois nukkuessaan.

 

Pääsiäisen reissulla teki jo kovasti mieli meidän mahdottoman hyvään ja lempeälöylyiseen mökkisaunaan. Punaisen pilkkikairan piti olla mökillä ja sillähän saisi lammen jäiseen kanteen helposti reiän saunaveden ottamista varten, oli ajatuksemme. Kaira ei ollut mökillä, vaikka kummallakin oli sen olopaikasta selvä mielikuva. Tuuraa en kuulemma osannut käsitellä, siksi silläkään ei jää rikkoutunut. Ämpäri ja saunakauha olivat sentään tutummat työkalut. Lapoin ämpärin monta kertaa lunta täyteen ja täytin kiukaan vesisäiliön lumella. Aikansa kun lämmitteli kiuasta, suli lumi vedeksi. Kun laitoin vielä lisää puuta kiukaaseen, niin jopa lämpenikin lumisula ihan lämpöiseksi pesuvedeksi. Konstit ne on mökin muijalla, tuumasin.

 

Vappureissulla oli jo aika hankkia rakennustarpeita tulevan kesän projekteihin. Peräkärryn kanssa pörrättiin ympäriinsä. Myös mökin kevätsiivous teetti töitä. Olin löytänyt lusikkalaatikosta todisteita siimahäntien vierailusta talven aikana. Siitäkin huolimatta, että olin jättänyt kaappien nurkkiin valkosipulinkynsiä! Kohtuullisen hiirikammoisena päätin alkajaisiksi pestä kaikki mökin astiat. Oli siinä tiskaamista, kun kannoin vedet viiden litran astioilla ja kuumentaminen tapahtui kolmen litran kattilassa. Astioita mökillä on reilusti, 20 hengen juhannuskattausta varten. Perusteellinen imurointi ja lattian vesipesu kuuluivat myös kevätsiivoukseen. Oliko sitten ihme, että unta riitti 12 tuntia.

 

Minun nukkuessani onnellista väsynyttä unta kevätsiivotulla mökillä puhelin laturissa äänettömänä, oli jälkikasvu jo hätääntynyt ja keksinyt puolentusinaa mahdollista onnettomuutta häkämyrkytyksestä sydänkohtaukseen.