Huomioita tienhoidosta

 

Tienhoidossa tuntuu tänä kammokelien talvena olleen rutkasti haastetta. Ilmeisesti meillä ei enää ole käytössä vanhoja kunnon ”tiekarhuja”, joilla saatiin poistettua epätasaisuuksia. Joulun alla lipsuttelimme eräänä pimeänä iltana Lapinjärventietä Loviisan suuntaan ja auto karkasi urasta parikin kertaa ja aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä niin kuljettajalle kuin minulle vieressäistujana.

Helmikuisen lumisateen seurauksena oli aurauskalusto taas yhden kerran koetuksella. Pelottavalta tuntui, että vielä aamukahdeksan aikaan olivat rampit auraamatta. Moottoritieltä Koskenkylään kääntyessä voi vain ”larpata junaa” ja toivoa, että oman auton raideleveys osuu olemaan sama kuin sen ainoan, edellä menneen.

Helmikuinen plussakeli sulatteli teiden painanteisiin lammikoita ja järviä. Hiihtoloman alkajaisiksi piti taas testata stressisietokykyä, kun täysperävaunurekat ohittaessaan heittivät lammikoista vettä henkilöauton päälle niin, ettei tuulilasinpyyhkimillä ehtinyt sitä pois toimittaa.

Yöpakkanen vuorostaan jäädytti lammikot, tiet, kadut ja kujat sellaiseen kuntoon, etteivät siinä pitäneet sen enempää auton kuin Icebugin nastat. Auraajat toki yrittivät ehtiä myös hiekoitushommiin, mutta tuskinpa joka paikkaan ennättivät.

Nykyään meikäläisen tienhoitoliikelaitoksen Destian omistaa italiainen suuryritys, Colas-konserni. Yritys työllistää 58000 henkilöä yli 50 maassa. Liekö sitten niin, että päätöksenteko on viety Italiaan saakka? Katselevatko Colas-pomot Torinossa kelikameroita ja viestivät Suomeen tyyliin ”odotellaan niiden aurojen käynnistelyn kanssa, kunnes sade lakkaa…” Paljon on meinaan hoidon taso heikentynyt muistini kantaman 50 vuoden aikana. 1970-luvulla silloisen TVH:n miehet pystyttivät syksyllä avoimille pelloille lumiaitaa estämään tuulen vaikutusta maanteillä. Samaiset miehet ajelivat kaksissa miehin lava-autolla milloin putsaamassa liikennemerkkejä, milloin keräämässä auton alle jääneitä kissoja taikka supikoiria. Enoni oli paikallinen TVH:n nokkamies, jonka vastuulla oli seurata säitä yölläkin. Hän lähetti miehet töihin aikailematta ja kelloon katsomatta, kun sovittu senttimäärä lunta oli satanut alas.

Toivottavasti tämän talven ”infernot” on jo nähty ja edetään kohti kevättä!