Kimppakirja

Silloin nuorena parina – liki kolmekymmentä vuotta ja ainakin kolmekymmentä kiloa sitten – me puoliskon kanssa pystyimme lukemaan sopuisasti samaa kirjaa samaan aikaan. Valitut Palat lähetti kerran kuussa ruskeakantisen neljä kirjaa samoissa kansissa sisältävän Kirjavalion. Tuo kirja oli niin odotettu, ettemme kyenneet lukemaan sitä vuoron perään, vaan luimme samaan aikaan eri kohdista. Silloin, kun toinen luki vaikkapa seikkailua Himalajalla ja taittoi mielikuvissaan hyistä matkaa hirmuisessa pakkasessa ja ohuessa ilmanalassa sherpojen kantaessa leiriytymistarvikkeita, saattoi toinen lukea seikkailua sukellusveneessä syvällä meren pohjalla. Aikanaan tulimme kumpikin lukeneeksi kirjavalion kaikki neljä kirjaa ja saatoimme keskustella lukemastamme.

Nyt emme ole aikoihin lukeneet samoja kirjoja. Sellaista kylläkin sattuu, että minä olen lukenut kirjan ja puolisko on katsonut siitä tehdyn elokuvan. Keskusteluun päästään niinkin.

Harvoja yhteisiä tv-ohjelmiamme on Hyvät ja huonot uutiset. Siitäkin huolimatta, että ohjelman ensiesitys tulee nukkuma-aikaan. Olemme ihastelleet Tuomas Kyrön ujonpuoleista huumoria ja hämmästelleet Mikko Kuustosen vahvuutta huumorimiehenä. Kävimme syksyllä elokuvissa katsomassa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-pakinoista koostetun elokuvan. Alun perin olimme kuunnelleet Mielensäpahoittaja-juttuja radiosta.

Ostin puoliskolle isänpäivälahjaksi Kyrön kirjan Kunkku. Puolisko ei ole vielä saanut tartutuksi kirjaan lukemismielessä. Olisiko niinkin, etteivät Tiimari-lasit toimi aivan jetsulleen pienen präntin lukemisessa. Minun tekisi jo mieli kirjaa lukemaan, mutta enhän voi ohittaa lahjansaajaa ja etuilla lukuvuoroissa. Johan se vaikuttaisi siltä, että ostinkin kirjan itselleni. Okei, myönnetään, että luin salaa yhtenä aamuna aamuteetä särpiessäni kolmisen lukua kirjan alusta ja tiedän vähän, mistä kirjassa on kyse. Houkutus lukemiseen on entistä suurempi.

Päätin jalostaa kimppakirjaidean uuteen muotoon ja ehdotin puoliskolle yhteistä kirjanlukuhetkeä joka ilta klo 18.50. Lupasin lukea Kunkkua ääneen 10 minuutin ajan ennen klo 19 tv-uutisia. Totta tietysti, ettei minun lukemiseni ole lainkaan sama kuin Antti Litjan luenta, mutta köyhän miehen äänikirja se saadaan aikaan näinkin. Ja mikä parasta – minä en tarvitse enää odottaa lukuvuoroa.