Kotoilua

Maailmalla on jo muutaman vuoden ajan puhuttu paljon ja paatoksella kotoilusta (”homing”). Sanalla tarkoitetaan kodista ja arjen puuhista nautiskelua. Kotoilun ympärille on kehittynyt varsinainen blogistien armeija ja eiköpä lie moni kauppiaskin huomannut trendin ja korjannut tarjontaansa kotoilun vaatimusten mukaan. Kotoilua tarvitaan arjen kiireen vastapainoksi.

Minulla on nyt takana ainakin kolmen viikon jakso, johon ei ole sisältynyt yhtään kokonaista vapaata kotiviikonloppua. On oltu matkalla Puolassa, seuraavana viikonloppuna oli pikainen pyrähdys Tallinnaan Martin markkinoille ja tämän viikonlopun lauantaipäivän ohjelmoi työnantaja. Kaikki ohjelmalliset viikonloput ovat sinänsä olleet ihan mukavia ja mielekkäitä, mutta aikaa kodista ja kodin puuhista nautiskeluun on jäänyt kovin vähän.

Tänään, sunnuntaiaamuna olin päättänyt laittaa sähköuuniin sunnuntairuoaksi valmistumaan pikkuruisen kinkun. Harjoituskinkuksi sitä kutsuimme, vaikka tuskin kinkunpaistoa harjoitella tarvitsee. Heräsin seitsemältä ja nostin kinkun uuniastiaan ja laitoin uunin lämmön sataankahteenkymmeneenviiteen. Menin vielä sänkyyn nauttimaan lepopäivän pidemmistä aamu-unista. Kymmenen maissa aamuteellä rompsun kanssa istuskellessani ihmettelin, kun ei uunista vieläkään tule kypsyvän lihan tuoksua. Kas vain olin aamusikkaraisilla silmilläni ja ilman silmälaseja touhutessani säätänyt toisesta namikasta uuniin vain valot, enkä koko uunin lämpöä, niin kuin olin tarkoittanut.

Kun puolisko sitten yhdentoista maissa ehdotti sunnuntaiajelua Sipoon suuntaan, jouduin kieltäytymään retkestä kinkunpaistoon vedoten. Kolmen kilon kinkku tarvitsee paistoaikaa reilun kolme tuntia. Eihän uunia voi valvomatta päälle jättää. Puolisko sai lähteä sunnuntairetkelleen yksin.

Mietin, että taisinkin alitajuisesti vain kaivata kotoilupäivää, päivää ilman menoja. Ehkäpä siksi töpeksin uunin asetuksissa, että sain oikein luvan perästä jäädä kotipuuhiin. Ihan mukavaa olikin hipsutella sunnuntairauhaisessa kodissa, lukea vähän Kodinkuvalehteä, viikata pyykkiä, hörppiä extrakupponen teetä ja soittaa muutama leppoisa puhelu, höpötellä kissallekin – ihan vain siinä kinkun paistumista seuraillessa.