Viikko neljässä päivässä

Puolisko on urakoitsija sieluaan myöten ja minä lukujärjestyksen mukaan elämään tottunut. Kun tämä pari lähtee lomalle, on puolisko organisoinut kaiken ennakkoon. Hän on selvittänyt liikenneyhteydet, etsinyt netistä kartat, tutkinut hintatason ja budjetoinut loman. Molemmat olemme tietysti paneutuneet mielenkiinnolla tuleviin kohteisiin nettiä tutkaillen. Paikan päällä saan minäkin osallistua linja-autoaikataulujen ja sen sellaisen pikkusälän tutkimiseen ja kellonajoista huolehtimiseen.

Urakkamiehen tahdilla ja opettajan lukujärjestyksellä ehtii hyvin hoidella viikon ohjelman neljässä päivässä.

Lento Varsovaan oli optimoitu varhaiseen torstaiaamuun. Kellon siirto tunnilla taaksepäin antoi torstaihin vielä lisätunnin. Päivä riittikin Varsovan katseluun. Perjantaiaamuna ani varhain lähdimme junalla jo pääkohteeseemme Krakovaan.

Perille tuleminen meni toki iltapäivälle, sillä edullinen junayhteys ei ollut kaikkein nopein. Sen ikkunoista oli toki hyvä ihailla puolalaista maaseutua omenatarhoineen ja kaalipeltoineen. Hidasvauhtisen junan ikkunoista saattoi valokuvatakin. Hotellissamme tiedettiin jo ennakolta, mistä kohteista olemme kiinnostuneita, olimmehan olleet kirjeenvaihdossa sähköpostitse. Reseptionin tytöt selvittivät oitis, mitä tuleva pyhäinpäivä vaikuttaa aukioloihin ja mihin kohteisiin pääsisimme milloinkin. Perjantain iltapäivälle sopi Schindlerin museo. Niin olimme aikoneetkin. Museo oli upea ja taitavasti rakennettu. Opiksi sopisi ottaa jokaisen opettajan siitä monikanavaisuudesta ja vaihtelevista opetusmenetelmistä. Illalla tutustuimme Krakovan vanhan kaupungin torin ympäristöön, joka tarjosikin kaunista tunnelmaa ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita.

Pyhäinpäivän kohteeksi valikoituivat Auschwitz ja Birkenau, jotka tarvitsivat kokonaisen päivän aikaa, olihan Krakovasta vielä hyvä huikonen matkaakin. Unescon maailmanperintökohde on suljettu vain kolmena päivänä vuodessa eikä pyhäinpäivä onneksemme kuulunut niihin. Matkalla saimme ihailla kauniita hautausmaita, joille hartaat katoliset puolalaiset kantoivat kynttilöitä ja kukkia. Omaiset olivat liikkeellä niin sankoin joukoin, että hautausmaiden kulmille tarvittiin poliiseja ohjaamaan liikennettä. Esikoinen oli varoittanut, ettei Auschwitziin kannata matkata junalla, joten olimme liikenteessä paikallisbussilla. Auschwitzin ja Birkenaun väliä liikennöi nonstopina Volkswagenin lahjoittama bussi, joten piipahdus jättimäiselle sivuleirille oli helppo toteuttaa.

Pyhäinpäivää juhlistimme illalla herrastelemalla hevosajelulla iltavalaistussa Krakovan vanhassa kaupungissa. Hotelliin ehdimme iltakahdeksalta.

Seuraavana aamuna, sunnuntaina, herätyskellomme soi jo seitsemältä. Reseptionin tyttöjen avustuksella olimme nimittäin aikatauluttaneet päivämme niin, että klo 8.16 bussille piti joutua. Paikallisbussi 304 veisi meidät naapurikylässä sijaitsevaan Euroopan vanhimpaan suolakaivokseen. Täsmällisesti olimmekin paikalla ensimmäisen opastetun kierroksen lähtiessä klo 9.00. Osallistuimme kansainväliselle, englanninkieliselle kierrokselle. Aamulenkkimme alkajaisiksi laskeuduimme 380 porrasta kaivoskuiluun, jossa kiersimme kolmisen kilometriä. Näimme suolakaivosmiesten vapaa-aikanaan rakentamia kappeleita suolakidekristalleineen, saimme käsityksen kaivoksessa eri aikoina käytetyistä työmenetelmistä ja opimme paljon suolasta. Paluubussilta olikin jo suunnattava rautatieasemalle ja kohti Varsovaa. Illan viimeinen lento toisi meidät taas koti-Suomeen uutta työviikkoa aloittamaan.