Joulunirvana

Minä olen viettänyt parin viikon joululoman ihan nirvanassa, toisessa todellisuudessa, jalat irti maasta ja mielikuvitusmaailmassa. Ehkä ihan hyvä. Takana oli pitkä ja harmaa uuvuttava syksy.

Todellisuuspakoni oli niin totaalista, että piipahtelin reaalimaailmassa lähinnä vain uunin lämmityksen tai ruoan laittamisen ajan. No joo, jokusen kerran piti käydä kaupassa ja yhden päivän vietin lapsenlapsen kanssa.

Olen lukenut joululoman aikana osapuilleen kymmenen romaania. Olen seikkaillut romaanien kautta milloin Amerikassa, milloin koto-Suomessa, väliin Arabimaailmassakin. Lähimpänä todellisuutta olen ollut lukiessani elämänkertakirjan Nojoud, jossa kerrottiin 10-vuotiaasta jemeniläistytöstä, joka oli neuvokkuudellaan onnistunut hankkiutumaan eroon järjestetystä avioliitostaan yli kolmikymppisen miehen kanssa. Kirja mietitytti monen monta päivää. Todellisuutta kuvasi myös Adoptoitu, jossa Bangladeshista Suomeen adoptoitu tyttö Anu kuvaili elämäänsä ja kokemuksiaan erilaisuudesta ja vieraudesta. Toden tuntua oli myös kurkistaessani Amerikan mustien kotiapulaisten 1960-luvun arkeen kirjan Piiat kautta. Muuan ajan olen liihotellut satumaailmoissa lukien milloin dekkareita, milloin ihan hömppää.

Todellisuutta paossa olin myös katsellessani Yle Areenan kautta 10 jaksoa syksyllä tv:ssä nähdystä sairaalasarjasta Syke. En ollut hoksannut katsoa tuota sarjaa tv:stä, mutta kuopuksen vinkistä innostuin katselemaan ensimmäisen jakson sen ollessa jo pian poistumassa netistä, ja koukutuin kerrasta. Jokainen jakso kesti 48 minuuttia, joten aika pitkän pätkän todellisuuspakoa sain 10 jakson katselusta.

Uuden vuoden satuhetki oli elokuvareissu. Eila, Rampe ja Likka ei ollut saanut kriitikoilta suuria kehuja, joten minunhan piti lähteä luomaan oma mielikuvani kotimaisesta komediasta. Hyvä oli! Suupieliä veti kummasti korvia kohti vielä seuraavana päivänä! Eila auttoi ymmärtämään itseäni sukupolvien ketjussa, Pirkka-Pekka Petelius vähäpuheisena Rampena jakoi sympaattisia elämänohjeita Likalleen ja Likka oli aivan mainio. Jopa sivuroolit oli miehitetty onnistuneesti. Carl-Kristian Rundmankaan ei tällä kertaa pärjännyt pelkällä komeudellaan, vaan joutui jopa näyttelemään ja teki sen sitä paitsi hyvin!

Nytpä kampean itseni ylös joulunirvanasta ja palaan reaalitodellisuuteen koulumaailmaan.