Viikon sanat

Olin itsekseni päivitellyt, millä vauhdilla suomenkieleen tulee uusia sanoja. Ryhdyin kirjaamaan oppimiani uusia sanoja tiistaina ja saman viikon lauantaina Iltalehti kertoi, että Kotimaisten kielten keskuksen sanatietokantaan poimittiin viime vuonna yli seitsemäntuhatta uutta tai muuten ajankohtaista sanaa. Aikamoista vauhtia kieli siis elää ja kehittyy. Eipä aivan ihme, että aina tuolloin tällöin tulee tarve googlettaa joku sana, jota ei lehdestä tai tv:stä ymmärrä.

Tiistaina googletin sanan ”twerkkaus”. Siitä nimittäin puhuttiin Mummomafia-ohjelman insertissä ja viime lauantain Kingi-ohjelman jaksosta kertovassa lehtijutussa. Minulle sana oli aivan vieras. Virkkauksesta ei selvästikään ollut kyse – sen ymmärsin asiayhteydestä - vaikka sana kuulosti korvaani jotenkin sen suuntaiselta. Googlen mukaan twerkkaus on provosoivaa tanssia kyykkyasennossa hiphop-musiikin tahtiin. Myönnän, että olisin toki voinut elää ilman tätä tietoakin, mutta nytpähän sitten tiedän.

Kokouksessa kuulin sanaparin ”palliatiivinen hoito”. Nolona myönnän, että palliatiivinen vei ajatukseni palleaan ja ajattelin kyseessä olevan jotain vatsanalueen sisäelinten hoitoon liittyvää. Aika pian tulin kuitenkin ymmärtämään, että kyse on paljon vakavammasta. Sanaparilla viitataankin verhotusti ja korrektisti kuolevan potilaan hoitoon. Opiksi tuokin.

Taisipa olla sama kokous, jossa opin uuden tavan jaotella keittiöitä. Nykyisin ei taideta enää puhua yksioikoisesti koti- ja laitoskeittiöistä, vaan laitoskeittiöt voidaan luokitella esimerkiksi näin: jakelu-, palvelu- ja valmistuskeittiöt. Tuon jaottelun mukaan jakelukeittiöitä alkavat olla kaikki koulukeittiöt, siellähän vain jaetaan muualla valmistettu ruoka. Palvelukeittiöksi sanottaisiin ehkä päiväkodin keittiötä, jossa keitetään puuroa ja laitellaan välipaloja sen muualta kuljetetun lounasruoan lisäksi. Valmistuskeittiösanasta kuuleekin, että siellä tehdään ruokaa.

Tv-mainoksesta kuulin sanan ”halpuuttaa”. Sana oli taipuneessa muodossa ”halpuutimme”. Sehän särähti korvaani tosi pahasti. Oikeakielisempää olisi mielestäni sanoa, vaikkapa ”halvensimme” tai ”alensimme”. Tosi pian hoksasin, että sana on rakennettu niin, että sanaan sisältyy viittaus naapurimaan herraan, jonka nimeä ei haluta turhaan mainita, eikä antaa suotta kiitosta ruoan hintakehityksestä Suomenmaassa. Olkoon ”halpuuttaminen” sitten nykysuomea.

Torstaina opin facebookista sanaparin ”hot shapersit”. Ne tuntuvat olevan jonkinmoiset hoikistavat housut. Sana taitaa olla tulossa Suomeen semmoista vauhtia, ettei sitä ole ehditty kääntää. Onpahan vain lisätty loppuun suomenkielen päätteet. Kohta me puhumme ehkä kuumamuotoilevista housuista – mene ja tiedä.

Oppia ikä kaikki!