Kärpäsläpät

Tuliaiset on varsin vaikea asia.  Tarvitseeko kylään mennessä olla tuliaisia vai ei?  Jos tuliaiset viedään niin mitä?  Millaisia tuliaisia matkalta tuodaan?

Ajattelen, että tuliaisten on hyvä olla saajalleen mieluisat, tarpeelliset tai ainakin käyttöön menevät, eivätkä tuliaiset saisi rasittaa liiaksi antajan kukkaroa.  Siksipä kahvipaketti, lautasliinat, kynttilät tai viinipullo ovat oikein oivallisia tuliaisia.  Ne eivät jää hyllyn päälle pölyttymään, vaan aikanaan tulevat käyttöön ja varmasti ilahduttavat saajaansa.

Meillä reissuja tekee ja tuliaisia hankkii pääasiassa puolisko. Kulta Katriinaa taikka Juhlamokkaa ei naapurimaista tahdo löytää, eikä miehinen mies lähde etsimään emännälle kynttilöitä. Saati lautasliinoja.  Viinipullon voi koettaa joskus tuoda, mutta senkin kanssa on oltava tarkka.  Viipurin rautakauppareissulta palatessa on joskus tarttunut matkaan pullo, jonka etiketissä oli paljon kultaa ja punaista, saattoipa olla sipulikirkon tornejakin kuvattuna.  Sisältö osoittautui äitelän makeaksi "kirkkoviiniksi", eikä saaja kovin kiitellyt.

Kuten ainakin toinen teistä lukijoistani muistaa, puoliskohan harrastaa rautakauppareissuja naapurimaihin.  Niinpä tuliaiisetkin löytyvät nykyään rautakaupoista.  Näissäkin tuliaisissa on minusta tärkeää, että ne eivät saa olla turhakkeita, eivätkä viedä reissaajan viimeisiä matkaroposia.  Puolisko onkin kolmessakymmenessä vuodessa harjaantunut varsin pätevääksi tuliaisten löytäjäksi.  Kerronkin teille tämän kuluneen kesän ja syksyn aikana saamistani tuliaisista.

Kerran sain puutarhakärryt.  Sellaiset kottikärryä fiksummat.  Ne ovat kokonaan muovia ja siksi kevyet työnnellä. Painopiste on alhaalla, eikä kärry ole lainkaan horjakka samaan tapaan kuin kottikärry. Kärry on muotoiltu niin, että tilavuutta on puolitoista kertaa tavallisen kottarin verran.  Kun kärryt olivat uudet ja puhtaat, kuskasin niissä Pilttiä ympäri pihaa ja lapsella oli hulvattoman hauskaa.  Myöhemmin olen lykännyt kärryilläni multasäkkejä ja taimiruukkuja.  Nyt kärryt odottavat kasvihuoneeseen varastoituna uutta kevättä ja haravointiaikaa.

Toiselta reissulta puolisko tuli Late-lammas kainalossa.  Late on semmoinen vaalea keramiikasta valmistettu pihakoristeeksi tarkoitettu lammas ja nimensä se sai lasten piirrossarjan mukaan.  Se nyt on vähän siinä rajoilla - tietysti ilmankin pärjäisi - mutta turhakkeeksi en Latea laske.  Olinhan keväällä kuskannut aikansa eläneet puutarhatontut roskiin ja rapun pieleen kaivattiin uutta vastaanottajaa.  Toiselta reissulta oli matkaan tarttunut Laten musta kaveri.  Nimesimme tämän Lempi Lampaiseksi, niin ikään lasten sadun mukaan.  Lempi ja Late odottavat uutta laidunkautta tuvassa lipaston päällä.

Paras kaikista tuliaisista on kuitenkin kärpäsläppälajitelma.  Se täyttää kaikki reunaehdot.  Oli saajalleen, eli minulle, tuiki tarpeellinen eikä vienyt matkalaisen reissukassaa tyhjiin.  Ei meillä kärpäsiä sisällä ole, ei tokikaan.  Kärpäsläpät -vihreä, sininen, oranssi, keltainen ja punainen - tarvittiin töihin.  Niilläpä on kelvannut ekaluokkalaisten läpsytellä tunnistamiaan tavuja, tokaluokkalaisten osaamiaan kertotauluvastauksia ja kaikilla on ollut oppiessaan hauskaa!