Hajuhaitta

Meille ilmaantui hajuhaitta.  Tympeä, makeahko, selkeästi vieras ja häiritsevä haju.  Minä, joka olen kovin tarkka haistamaan kaikenmoista, olen siis hyörinyt viime päivinä kotonaoloaikani aivan heikkopäisenä koettaen selvittää hajun aiheuttajaa.  En nimittäin kykene tottumaan hajuun, vaan haistan sen pahkeisen koko ajan.

Meillä on yleensä aika raikas sisäilmä.  Koneellinen ilmanvaihto toimii hiljaisesti ykkösteholla ja kuvittelen, että takkalämmityskin raikastaa huoneilmaa omalla tavallaan - vetäähän takka luukun raoista huoneilmaa palaakseen ja poistaa sitä hormin kautta ulos.  Kyllä minä siivoilenkin, ja vaihdan vaikkapa tiskirättiä sen verran ahkerasti, että ei meillä tavallisesti lika haise.

Heti oli aivan selvää, ettei haju ole lähtöisin seinän väliin kuolleesta hiirestä.  Sen hajun tunnen vaikka unissani.  Siksi toiseksi, minulle on väitetty, että hiiret vierastavat talomme välikattoon laitettu ekovillaa, joten minun ei nyt kuulemma tarvitse hiiriä taikka muita jyrsijöitä päätoimisesti pelätäkään.  Kissan karvapallo-oksennuksen hajun tunnen myös.  Siitäkään ei nyt ollut kyse, vaikka varmuudeksi etsin kissan vatsanputsausjäännöstäkin lauteiden alta ja uunin päältä ynnä aika monesta muusta paikasta.  Haistelin kukkaruukkujen mullat, vaikka haju oli makeampi kuin homeinen kukkamulta konsanaan.  Sitä paitsi tällä kertaa kukat oli kasteltu sopivasti, eikä ruukuissa haissut edes home.

Pesin pyykkikorillisen tyhjäksi pyykistä hajua poistaakseni.  Ajattelin, että joku hirmuisen hikinen vaateko se haiskahtaa?  Eipä ollut, haju sen kuin jatkui.  Tyhjensin kaikki roskikset - alkaen  kissanruokapussiroskiksesta, päätyen toimiston isoon paperikoriin.  Sanomattakin on selvää, että wc:n roskis ja keittiön roskis olivat aivan erityisessä syynissä.  Pesin muutaman pikkumaton.  Aloitin wc:n pyöreästä puuvillamatosta ja päädyin kodinhoitohuoneen ovenedusmattoihin.  Konttasin lattialla ja nuuhkin isoja nukkamattojani.  Nuuhkin myös tekstiilipintaista sohvaa ja höyrytin sen istuintyynyjä höyrypesurilla - ihan vain varmuudeksi.  

Pikku hiljaa varmistui aavistukseni, että haju lisääntyi aina, kun jääkaappia raotettiin.  Minua hämäsi kovasti se, ettei haju ollut kokonaan poissa silloinkaan, kun jääkaapin ovi oli kiinni.  

Siirryin kuitenkin tekemään aistinvaraista havainnointiani jääkaapille.  Kauramaitopurkin avattu jämä haiskahti aika lailla tympeän makealle.  Kaadoin sen viemäriin.  Lopullinen syyllinen oli kuitenkin kalakauppaekskursiolta mukaan poimittu jouluherkku Camembert lastukorissaan.

Älyttömän monta paikkaa tuli tämän hajuhaitan tiimoilta tutkittua ja putsattua.  Se onkin meillä näin ollen  joulusiivous jo vähintään puolivälissä.