Ketterä kieli

Suomen kieli on aivan erikoisen ketterä kieli. Siitähän kertoo selkeästi jo se, että meillä on kielessä niin paljon sanoja kuvailemaan asioita, että emme tarvitse huitoa käsillämme asiaa selventääksemme niin kuin tekevät vaikkapa venäläiset ja vallankin italialaiset. Meidän ei myöskään tarvitse ilmeillä eriskummallisesti tuodaksemme sanottavaamme nyansseja. Sopii katsella vaikkapa Kimi Räikkösen esiintymistä maailman urheilutoimittajien haastateltavana. Aina on naama peruslukemilla - ja asia tulee ymmärretyksi.

Googlettelin mutu-tiedolle faktapohjaa hankkiakseni nopeasti jotain tietoa kielten sanamääristä. Löysin tiedon, jonka mukaan suomen kielessä on osapuilleen 100000 sanaa, joita viidessätoista sijamuodossa taivuttelemalla saadaan hurja määrä variaatioita. Ilmanko sanovat suomea vaikeaksi oppia. Meillä on yksistään sanalle lumi kymmeniä erilaista lunta kuvaavia sanoja, samoin löytyy sadetta kuvaavia sanoja. Jokainen tietää, että tykkylumi, suvilumi ja hankikanto – ihan vain tutuimmista valiten – ovat aivan erilaisia lumia. Kielikurssia tarjoava firma puolestaan mainosti, että vieraissa kielissä päirjäilee jo melko mukavasti, jos hallitsee 2000 sanaa. Esimerkiksi englannin kielessä 2000 yleisimmin toistuvalla sanalla tulee ymmärretyksi ja ymmärtää itsekin eri paikoissa asioidessaan ihan kivasti. Myönnän, että nämä esimerkit eivät välttämättä ole ollenkaan yhteismitallisia – kuvaavia kylläkin.

Suomenkieli on sikälikin ketterä, että siihen on lapsenkin helppo lisätä sanoja. Piltti (lapsenlapseni) keksi suunnilleen vuoden vanhana näppärän ja kuvaavan sanan ”mämmäm”. Sanahan tarkoittaa milloin nälkää, milloin ruokaa tai sitä että ruoka on hyvää. Sana on kätevä, ymmärrettävä ja niin hauska, että puoli sukua käyttää jo sitä. Sana tuntuu olevan vieraammillekin ymmärettävä, sillä kauppakeskuksessa joku täti-ihminen oli tullut Piltin kanssa liikkuvalle nuorelle aikuiselle selittämään, että lapsella taitaa olla nälkä. Vieras ja sivullinen tätikin ymmärsi tämän uusiosanan.

Toki aikuisillakin on lupa keksiä uusia sanoja kieleemme. Eräänä iltana ystäväni facebook-päivityksessä luki tähän tapaan: ”koukahdin sitten uuteen sarjaan...” Ymmärsin oitis, että koukahtaminen oli nopeasti tapahtunutta koukkuun jäämistä. Kiva sana, jota aion itsekin käyttää – koukahdanhan kovin helposti milloin mihinkin!