Aloitimme yhden uuden harrastuksen. Aika kova juttu, tämä on nimittäin ensimmäisiä puoliskon kanssa yhteisiä harrastuksia. Olemme kovin kierrätyshenkisiä ihmisiä, samoin olemme helposti innostuvia ja ketterästi koukahtavia. Niinpä lähdimme mukaan Loviisan Läskikeräykseen. Päättelimme, että meillä taitaa olla annettavaa tähänkin kasaan. Lehtijutun lukeminen riitti vakuuttamaan meidät hankkeen hyvyydestä. Yhden ystäväpariskunnan kahvituokion mittainen kannustus riitti siihen, että siirsimme hankkeen suunnitelmasta toteutukseen.
Vaikka sen puoleen - minullahan on tästä laihduttamisesta/painonhallinnasta/erilaisista läskikampanjoista niin paljon kokemusta, että voisin toimia modernisti "kokemusasiantuntijana". Olenhan laihduttanut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana hyvinkin yhden ihmisen painon verran. Jotain hienosäätöä on silti jäänyt oppimatta niin Painonvartijoiden kurssilla (ainakin kahdesti) kuin Nettikeventäjissä, karpatessa ja Kevennys-kapseleita napsiessa. Jospa se puuttuva oppi lohkeasi nyt personal trainerin kautta.
Painonpudotustavoite sai aikaan parikin sivujuonnetta, joita niitäkin voisi ihan hyvin nimittää harrastuksiksi. Ruoanlaittoon on nyt pakko paneutua sillä pieteetillä, että asiaan on ainakin harrastunut, jollei jo peräti vihkiytynyt. Ei sillä että meillä olisi eineshyllyn eväillä eletty ennenkään, mutta pakko myöntää, että enemmän on ajatusta oltava kehissä, jos tahtoo kevyttä tavoitella. Pastat ja perunat ovat saaneet korvikkeekseen kesäkurpitsaa, kukkakaalia ja parsakaalia taikka uunijuureksia. Kaikki ruoanlaitto alkaa kuorimisesta ja pilkkomisesta.
Lisäksi on uutena asiana muistettava puoliskon päiväruoka. Enää ei voikaan vain lähteä töihin ja ajatella, että tokihan se nyt aikuinen mies jotain löytää. Pakastelokerosta löytyvät makkarat ja paistetut kananmunat saattavat houkutella yllättävän kovasti, jollei varattuna ole valmista kevytlounasta.
Arkiviikolleni sopii monenmoista iltamenoa ja työpäivän jatketta. Jokainen päivä ei ole helppo kokkailupäivä. Ihan vain siitä syystä, että saatan tulla kotiin vasta kuuden jälkeen. Olenkin virittänyt viikkooni viikonlopun lisäksi kaksi arkista ruoanlaittopäivää, maanantain ja perjantain. Kokkauspäivinä laitetaan isompi laatikkoruoka ja keitto, joilla päästään pari paivää eteenpäin. Viikonlopun ruoista pakastettua voi ottaa esille loppuviikolla ennen uutta kokki-iltapäivää.
Ruoanlaittoharrastuksen lisäksi Läskikeräys poiki myös kirjeenvaihtoharrastuksen. Se olikin jo ehtinyt kuihtua pois tässä tekstareiden, sähköpostien ja What'sappien aikakaudella. Nytpä raapustan pitkään muistilehtiöön joka aamu kirjeen puoliskolle. Tämän kirjeen sisältö on tyypillisesti ruokaviesti ja kertoo mitä olen varannut kotimiehen päivän eväiksi. "Huomenta! Kaurapuuro on kattilassa. Lounaaksi voit pistellä lohikeiton, joka löytyy jääkaapista. T. Eukko". Näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen se on tuo romantiikka kirjeessäkin tiivistetty aika lailla rivien väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti