Ilmakuva

Hitsi, minulta oli päässyt jo unohtumaan se pyhä päätökseni, että ulko-ovi pidetään lukossa, jottei meille voi noin vain kävellä sisälle.

Taas olin sairaana kotosalla yöpuvussa.  Oli perjantai-ilta ja kello oli hieman yli seitsemän.  Ovikello kilahti ja saman tien tultiin sisään. Hiipottelin villasukillani aulan ja eteisen läpi tuulikaapin suuntaan.  Säikähdin mustan mapin kanssa tuulikaapissa seisovaa naista jonkin verran.  Hän vaikutti mustine mappeineen ja röyhkeine sisääntuloineen lähestulkoon haastemieheltä.  Niin kai ne nekin liikkuvat - hämärissä ja ihmisten varmimmin kotona ollessa.

Vaan tämän naisen mustasta mapista avautui tabletti ja tabletilta ilmakuva Rapakiven torpasta.  Kuva oli otettu viime kesänä. Piha-aita oli jo valmis ja punainen aurinkotuolini odotteli näköjään sinäkin päivänä istujaa.  Piha oli sotkuinen, kuten aina.  Autoja nelisen kappaletta ripoteltuna sinne tänne.  Esikoisen auto vauhdikkaasti vinossa verstaan edustalla, pari volkkaria autoalueella ja yksi Saabin romu tontin reunalla.  

Esittelijä teki työtään ja piti mainospuhettaan.  "Katsos, tuolla takapihalla on tuommoinen kiva.  Keinukohan se on? En ole milloinkaan nähnyt samanlaista."  Miten olisikaan, kun se on meidän uniikki keinumme.  Esittelijä oli tunnistavinaan pihaltamme leikkimökin.  Kerroin hänelle sen olevan puuliiteri.  

Ilmoitin, etten aio lunastaa kuvaa, koska haluaisin mieluummin sellaisen kuvan, jossa näkyvät pelkät rakennukset eikä esimerkiksi autoja.  Monet kuulemma haluavat autot kuvaan, koska sitten voi myöhemmin katsella, että tuommoinen auto meillä silloin oli. Hah, meillä autot ovat työrakkineita, ei niitä ole tarvetta kaiholla muistella. Kun esittelijä ymmärsi, etten autojen takia tosiaankaan aio kuvaa ostaa, hän lupasi, että autot voidaan poistaa.  "Tämähän on digi.  Kyllä ne saadaan pois."  Niinpä, tiedän toki sen.  Osaisin itsekin, vaikka alkeellista Paint-ohjelmaa käyttäen,  poistaa aitatarvikkeet verstaan seinustalta ja kopioida tilalle harmaita lautoja seinän yläosasta.  Samoin osaisin poistaa punaisen aurinkotuolini, lapsenlapsen köysiratakeinun ja pihapolkupyörän.  

Jäin miettimään koko ilmakuvan mielekkyyttä.  Entiset maalaistalojen pihapiireistä otetut ilmakuvat kuvasivat varmasti todellista tilannetta.  Ne olivat tuvan tai olohuoneen seinällä oikeasti komea muisto tilan tilanteesta jonain tiettynä kesänä.  Muistan itsekin niitä lapsena ja nuorena sukulaistaloissa ihastelleeni.  Keltaisia rintamamiestaloja, joita ympäröivät punaiset piharakennukset; navetat, aitat ja pihasaunat.  Kaikkia yhdistävänä tekijänä vihreät tai mustat huopakatot.  Tänä päivänä kuvasta voisi rakentaa mielensä mukaan mitä vain.  Voisi poistella  häiritseviä tekijöitä ja kuvaa rumentavia seikkoja.  Samoin voisi lisäillä niitä asioita, joita pihallensa haluaisi.  Meillä on haaveiltu etupihan kiveyksestä.  Mitäpä, jos laitettaisiin se jo valmiiksi kuvaan?  Takapihalla on vielä paljon tyhjää tilaa.  Lisättäisiinkö sinne suihkulähde ja pergola?  Kopiodaan ja liitetään vielä pari kalliimpaa autoa siististi ja suoraan asentoon talon etupuolelle.  2010-luvun ilmakuva ei välttämättä ole totta!

Jonain päivänä siistin pihan kuntoon ja ajan autot pois pihalta.  Silloin lähetän ilmaan Tieteen Kuvalehdestä tilaajalahjana saadun helikopterin pikkukameran kanssa ja nappaan mieleiseni ilmakuvan Rapakivestä.