Toisinaan odotukset ovat pitkiä, joskus vähän lyhempiä. Joulun alla saimme tietää, että kuopuksen perheeseen "on tulossa pieniä", niin kuin kotipuolessa Pohjois-Karjalassa oli tapana sanoa. Adoptoitavaa vauvaa oli käyty tapaamassa ja tämä oli luvassa tulla uuteen kotiinsa tammikuun lopulla, kunhan kaikki olisi kunnossa. Vastaanottavassa kodissa tehtiin monenmoisia hankintoja. Varattiin leikkipuuhaa ja varusteita, ruokaakin. Kodissa jouduttiin luonnollisesti tekemään tilaa tulokkaalle ja järjestelemään paikkoja uusiksi.
Tammikuun lopulla adoptio sitten toteutui. Pieni pääsi uuteen kotiinsa totuttelemaan uusiin ympyröihinsä. Adoptiovanhemmat saivat kaikkien vanhempien tapaan tuntumaa levottomista öistä, ruokailun haasteista ja siisteyskasvatuksen opettelusta.
Muutaman päivän kotoilun jälkeen kutsuttiin jo isovanhempia nimiäisiin. Nimestä tuntui vielä nimen antamisen päivänä olevan pientä epävarmuutta. Taon ja Kaapon välillä arvuuteltiin vielä hetkeä ennen nimenantoa. Molempien mummojen myötävaikutuksella päädyttiin lopulta Kaapoon.
Viikon päästä oli jo tunnistettu uusia tarpeita. Hurautimme taas Keravalle. Menimme tällä kertaa pakettiautolla, jotta parvekkeen muutostöihin tarvittavat tarvikkeet saatiin vietyä mukana. Sillä välin, kun ukki ja nuori adoptioisä rakensivat viidennen kerroksen parveketta turvallisemmaksi, teimme me adoptioäidin kanssa lähikirpputoreilla hankintoja pienelle.
Muutaman viikon rauhallisen kotiolon jälkeen Kaapo tuli käymään mummolassa. Kaapolla riitti ihmettelijöitä. Piltti oli aivan ihastunut "Paapoon". Leevi-kissakin tutusteli uuteen tulokkaaseen tarkkaan ja huolella. Leevi ei ollut aivan varauksettoman ihastunut uuteen lajitoveriin, vaan koki pikkukaverin tulleen hänen reviirilleen. Kostoksi Leevi pisteli Kaaponkin eväät. Kaapo arasteli Piltin suurta innostusta ja piiloutui vierashuoneen sängyn alle. Seuraavana päivänä Kaapo jo rohkaistui pöllyttämään mummon kukkia melkoisella antaumuksella.
Muistan Piltin ensimmäisistä vierailuista mummolassa sen, että jännää oli ja jännittäminen oli aika väsyttävää. Tunnistan Kaapon ensivierailussa jotain samaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti