Kun olin lapsi, arjen juhlistamiseen riitti pullollinen kotoista punaviinimarjamehua ja ruisleipäviipaleet, joiden välissä oli voita. Näiden eväiden kanssa marssittiin lähimetsään - ihan siihen mistä hyvinkin näki kotiin - ja oltiin retkellä. Se vastasi 1960-luvun lapselle varmaan samaa kuin 2010-luvun lapselle Hoplop-retki yhdistettynä Mäkkäri-käyntiin - asioita, jotka nousevat sen verran arjen yläpuolelle, että jäävät mukavina muistoina mieleen vuosikymmeniksi.
1990-luvulla, kun omat lapseni olivat pieniä, eväsretkeily oli edelleen arvossaan. Retkiä tehtiin joskus peräti ruokaeväiden kanssa. Kaikkien lasteni mukavana makumuistona on ruokatermokseen pakattu kesäeväs, uudet perunat ja purkkilihapullakastike. Kun tuo ruoka oli hautunut termoksessa jokusen tunnin, maistui se uskomattoman hyvältä. Perheessämme kerrataan mielellään sitä tapausta, kun puolisko ja esikoinen lähtivät tavaran hakuun Mikkeliin, jonne silloisesta asumapaikastamme oli matkaa varmaan 150km. Eväät oli syöty jo 50km:n päässä kotoa ja reissulaiset miettivät jatkaako eteenpäin vai palata kotiin hakemaan uusia eväitä. Eväänä oli kuulemme silloinkin uusia perunoita ja lihapullakastiketta evästermoksesta.
Sitten tuli ABC-ketju, joka varmaan onnistui tekemään jonkinmoisen "koplauksen" tielaitoksen kanssa. Samoihin aikoihin nimittäin poistettiin levähdysalueet. Kaivettiin peräti oja liittymän poikki, jottei kukaan tosiaan vahingossakaan poikkeaisi sinne eväineen. Ihmiset pakotettiin siirtymään ABC:n asiakkaiksi.
Baltian maissa eväsretkeily on vielä voimissaan. Pärnun ja Riikan väliset hiekkarannat ovat suosittuja taukopaikkoja. Evästelijöille on varattu pöytäryhmiä ruokailusta ja maisemista nauttimista varten ja eväspapereille on varustettu riittävästi roskiksia. Samoin jokaisen huoltoaseman ja kahvilan pihan reuna-alueella on hirsipöytiä tai huvimajoja, joita sopii käyttää, jos taukoilee omin eväin. Touhua ei katsota kieroon - se kuuluu asiaan.
Latviassa istahdimme mekin huoltamolta ostettuine kolmioleipinemme ulkopöydän ääreen nauttimaan eväistä ja kesäsäästä. Sen pöydän ääressä istui myös iäkäs pappa mitä ilmeisemmin poikansa kanssa. Evästermoksesta papan poika kaateli kahvia vaarin punaiseen posliinimukiin. Rasioista ja pusseista löytyi leipää, kinkkuleikettä, juustoa - jopa katkarapuja. Nuorempi mies järjesteli leipää haarukkapaloiksi ilmeisesti lähes sokealle isälleen ja opasti kauniisti, mitä kulloinkin oli tarjolla. Kieltä emme tokikaan ymmärtäneet, mutta arvasimme puolaksi. Vaikutti siltä, että isä ja poika olivat kesäretkellä aika kaukana kotoa. Olisiko peräti ollut niin, että eväsretki oli yksi papan kesän kohokohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti