Viides- ja kuudesluokkalaisten kanssa olemme talven mittaan ihmetelleet matematiikan tunneilla yksikkömuunnoksia. Kovin ovat hankalia muuntamiset pinta-alojen ja tilavuuksien mittayksiköistä toisiin. Pienissä mitoissa onnistumme vielä havainnollistamaan asiaa helposti piirtämällä tai vaikkapa teippaamalla lattiaan neliömillimetrin, neliösenttimetrin, neliödesimetrin ja neliömetrin - vaan annas olla nuo suuremmat pinta-alat! Taulukon avulla onnistuimme sentään niissäkin.
Hahmottelinpa pinta-aloja Rapakiven tontilla minäkin. Tämä 1300 neliömetrin tontti on siis itse asiassa 13 aarin tontti tai voisihan sen halutessaan ilmoittaa olevan 0,13 hehtaarin tontti. Siinä kohtaa jo hoksasinkin, miksi on sentään hemmetin hyvä, että hallussani on vain pikkuruinen pläntti tätä kivistä maata. Annas olla, jos hoidettavanani olisi vaikka 13 hehtaaria tällaista karua kivistä mäensyrjää, entistä mäntymetsää!? Kyllä olisi elanto tiukassa, jos sille alalle koettaisi täällä peltomaata tuontimullalla järjestää ja siitä vaikkapa viljanviljelyllä leipänsä tienata. Luonnontilassa Kivikummun mäeltä tuskin saisi ravintoa edes vuorivuohi, poro nyt saattaisi nipin napin pysyä hengissä.
Meillä on alkamassa kuudes kesä tällä tontilla. Joka kesä olemme koettaneet puuhata ahkerasti ympäristömme kaunistamiseksi. Olemme sen kummemmin tiedostamattamme aloittaneet vallata tonttia keskeltä alkaen ja pyrkimys on pikkuhiljaa saada tontti reunoja myöten haltuun. Olemme nyt ottaneet omaksemme ja hoitoomme suunnilleen kymmenesosahehtaarin ja kolmisensataa neliömetriä reuna-alueita on vielä luonnontilassa. Tontti koostui useammasta paalutetusta siivusta, joten tontin aiemmalla omistajalla ei liene ollut tontin täyttövaiheessa tarkkaa tietoa tontin äärinurkista ja siksi kahdella reunalla on tonttiin kuuluvaa luonnontilaista metsämaata. Tuo metsämaa on toistaiseksi muun tontin tasoa alempana.
Sinne metsäpohjaiselle joutopaikalle, ehkäpä kolmentoista neliömetrin alalle, olin saanut järjesteltyä vaatimattoman laatikkopuutarhani. Kasvihuoneen seinustalla kasvavat raparperit ja sinne lähistölle olin järjestänyt isomman ja pienemmän lavankauluslaatikon siemenestä kasvatettaville kasveille sekä vanhan valurautaisen kylpyammeen perunankasvatusta varten. Alue oli todellakin kaikkea muuta kuin silmää hivelevän kaunis, kunnes eräänä iltana hoksasin, että keskelle jäävän maapläntin peittäminen sepelillä siistii yleisvaikutelmaa ja tekee alueella liikkumisenkin helpommaksi. Tuumasta toimeen ja kottikärryt esiin. Kolmen tunnin puuhailun jälkeen totesin, että kylläpä kannatti. Nyt on Rapakiven tontin koilliskulma otettu haltuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti