Neuloosi

Olen jo nuorella iällä, ja aika lailla huomaamattani, sairastunut krooniseen neuloosiin. Neuloosilla tarkoitetaan intohimoista neulomista.

Muistan toki ensimmäisen isomman neulomiskokemukseni. Siihen maailman aikaan villasukka oli alakoulun neulomistyö ja sehän se varmaan laukaisi tämän elinikäisen neuloosin.  Sukat neulottiin 1970-luvulla jämälangoista.  (Kas kummaa, silloinkin oli koulupuolella taloudellisesti tiukkaa ja määrärahoista säästettin.) Opettaja nimesi minun sukkani punatulkkusukiksi - olihan niissä leveät raidat vihreää, ruskeaa ja punaista. Ensimmäinen sukka olisi sopinut vaikka kipsijalan lämmikkeeksi, se toinen muistutti jo paremmin paljasjalan sukkaa.

Lukiolaisena,1980-luvun alussa, neulominen taisi olla jonkinlaisessa nosteessa.  Muistan nimittäin, että istuimme välitunneilla lukion käytävillä rivissä ja neuloimme. Jokainen neuloi omanlaistaan neuletta. Kuka neuloi kirjoneuleista  villatakkia, kuka poikaystävän kuvioneuleista slipoveria. Tietenkin neulomassa olivat tuohon maailman aikaan  vain tytöt. Muistan, että jotkut ojentelivat käytäville pitkiä sääriään niin, että opettajamme ja luokkatoverimme joutuivat siellä käytävillä luokkiin  suunnistaessaan harppomaan kinttujen ja koipien yli. Minun pätkäsääriäni ei tietenkään kenenkään tarvinnut väistellä.

Yliopisto-opiskelijana 1980-luvun lopulla muistan neuloosin oireilleen pahemmin vain esikoisen odottamisen aikaan. Asuin sinä talvena alivuokralaisasunnossa körttitädin luona. Istuin illat hiljaa huoneessani ja neuloin lila-valkoraitaisen villapuvun (paidan, housut, pipon, sukat ja tumput) sekä kastemekon, jonka laaja pitsineuleinen helmaosa kelpaisi hyvinkin lyhyenpuoleiseksi hunnuksi jollekin tämän ajan  morsiamelle.

Elämän ruuhkavuosissa, 1990-2000 -luvuilla, ei syntynyt sen enempää kuvio- kuin kirjoneuleitakaan. Neuloosi paheni taas siinä kohtaa, kun lapset rupesivat yksi toisensa perästä lähtemään maailmalle. Yhden talven aikana, "tyhjän pesän syndroomaa" sairastaessani, istuin sohvan nurkkaan kuopan ja neuloin ainakin viisitoista sukkaparia joululahjoina jaettavaksi.

Nyt neuloosi on taas aivan uudella "levelillä". Kesän tilaustöiden, toukkapussien ja taskullisten kaulahuivien jälkeen, on tullut uusia tilauksia. "Haluuko mummo neuloa? Piltti tarvii "napaset" ja kaulahuivin." Voi että, miten mielellään mummo jättää senhetkisen bambupuikoilla meneillään olevan revontulilanka-sukan huilille ja siirtyy tekemään tilaustyötä! Jos kerta Piltti tarvii "napaset", niin mummohan tekee. Ihan sama, vaikka ensimmäisistä tuleekin kokoa 6v. Otetaan uusiksi ja saadaan aikaan koko 2,5v.