Matkamummo

Lapsuudenkodissani meillä asui kolme sukupolvea saman katon alla ja ihan samassa ruokakunnassa. Isän äiti edusti vanhinta sukupolvea, vanhempani keskimmäistä ja minä veljeni kanssa nuorinta sukupolvea. Meille lapsille tällainen asuminen oli turvallista ja mukavaa. Emme olleet koskaan keskenämme, aina oli aikuisia ympärillä. Silloinkin, kun vanhemmat lähtivät navettatöille taikka harrastuksiinsa, meillä oli lempeä mummo turvaamassa oloamme.

Äidilleni tuo asumismuoto ei varmaan aina ollut yhtä mieluisaa. Olihan saman kattilan äärellä kaksi emäntäihmistä hämmentämässä. Luulen, että tuosta anopin ja miniän saman katon alla asumisesta johtui se, ettei äitini koskaan ole halunnut tulla minulle lastenhoitoavuksi. Välimatkan vuoksi meillä olisi pitänyt asua vaikkapa koko vesirokon ajan ja sitä äiti ei halunnut. Sitä paitsi on myönnettävä, että minä olen tosi huono ottamaan apua vastaan. Koen typerästi aina, että minun pitää selviytyä itse perheestäni ja tehtävistäni.

Lapsuuteni suurperheestä minulla on lapsen vinkkelistä pelkkiä hyviä muistoja. Mummo paistoi meille lapsille lettuja vanhempien kuoroiltoina. Mummolle saattoi jättää illalla toiveen aamupalasta ja varmasti oli keitetty kananmuna tai kaurapuuro odottamassa kouluunlähtijää. Mummo jaksoi neuvoa villasukan kantapään tekemistä kerta toisensa jälkeen. Hermostumatta.

Mietin näitä nyt, kun haen omaa rooliani Piltin ja Pirpanan mummona. Pienten perhe asuu nyt kaukana. Pelkkä piipahdus ei kolmensadan kilometrin välimatkan vuoksi ole oikein toimiva. Kun menen, niin olen perheessä muutaman vuorokauden. Miten olla avuksi sopivasti, muttei liikaa? Mitä saan mummona tehdä, ettei sitä koeta varpaille astumiseksi? Miten antaa perheelle omaa tilaa ja rauhaa?

Piltin ja Pirpanan äiti on minua huomattavasti joustavampi ja sallivampi. Hän ymmärtää, että asioita voi tehdä monella tapaa ja silti yhtä hyvin. Hän osaa ottaa avun vastaan. Tytär kiittelee kauniisti ja hätäilee, ettei mummoa nyt vaan tullut käytettyä liikaa hyväksi. Voi, sellaisesta tulee niin hyvä mieli. Kiitos riittää hyvinkin ja on mukava, että on saanut ja voinut olla avuksi.