Tiedonkeruu

Isoveli valvoo ja tietää meistä enemmän kuin osaamme ikinä arvatakaan.  

Senhän olemme varmaan jo jokainen oivaltaneet, että naamakirja tyrkkää tilausmainosta heti, kun tekstiruutuun kirjoittaa jotain. Siis tähän tapaan: Kirjoitat sanan pellava ja jo sinulla onkin sivubannerissa kolme täsmämainosta pellavavaatteiden postimyyntifirmoilta.

Mitä ilmeisemmin facebook myy keräämiään tietoja eteenpäin firmoille. Tämä varmistui minulle viimeistään tänään. Olin saanut kaksi mainoskirjettä sähköpostiini. Toisen Huuto.netiltä ja toisen pihatavaraa myyvältä Smartialta. Huutokauppa-sivusto kyseli haaveilenko vaaleanpunaisesta moottorisahasta.  Mistä ne olisivat salaisimman haaveeni tienneet, ellei fb olisi kertonut heille, että tämän tuosta se täti kirjoittelee polttopuuhommista ja onpa tuo kertonut vaaleanpunaiset työkalut sisältävästä työkalupakistaankin.  Yksi mainosviesti olisi voinut mennä sattuman piikkiin, mutta kaksi samana päivänä ei enää millään. Smartia tarjoili autotalliin nosto-ovea. Sellainenkin meillä tarvittaisiin. Puoliskon omatekemät verstaan ovet vaihdettaisiin mielellään komeaan nosto-oveen. Kaiken lisäksi syystarjous olikin vallan räväkkä, kesän hinnoista oli tultu alaspäin jo kokonaista 230€. Harmi vaan, että Smartia ei ollut vakoillut oviaukon kokoa aivan oikein. Korkeutta puuttui 60 senttimetriä.

Kauppaketjujen haluja kerätä vielä aiempaa tarkempia kuluttajakäyttäytymisen tietoja on kyseenalaistettu kovasti. Johan kauppiaat nykyiselläänkin tietävät, mitä kanta-asiakaskorttia käyttävillä asiakkailla on tapana ostaa. Latasin puhelimeeni S- ja K-ketjun appsit. Kas kummaa, K-ketjussa tiedettiin tarjoilla minulle kolmea käyttämääni K-kauppaa aukiolotietoineen ja muine mainoksineen. Tarjouksetkin olivat sen tyypin tavaraa, joita minulla kuulemma on tapana ostella, jauhelihaa ja suolakurkkuja muun muassa. Tottahan se on, että turha on naudan entrecotea tälle emännälle tarjoilla.

Väärintulkinnan vaara tässä tietojen kalastelussa on mitä ilmeisin. Nyanssit puuttuvat.  Keruukoneille ei ole osattu ohjelmoida huumorintajua. Olenpa kuullut tapahtuneen sellaistakin, että itäsuomalainen mies, jolla on venäläissyntyinen vaimo ja yritys Venäjän puolella, on saanut viiden vuoden maahantulokiellon jaettuaan naamakirjassa jonkun leikkimielisen venäläisvitsin. Maahantulokiellosta ei tokikaan oltu ilmoitettu kirjeellä eikä sähköpostilla, ei edes puhelimella. Asia oli paljastunut rajalla. Syytä ei kerrottu edes siinä. Aikanaan, eri tahoiltu kyseltyään, mies oli saanut selityksen tapahtuneelle; "venäläisvastainen ajattelu".