Villasukka

Iltaa täältä takkatulen ja kynttilän valon ääreltä, kulmasohvan nurkasta.  Tehtailen täällä iltapuhteinani "Seiskaveikasta" villasukkia ja pohdiskelen siinä samalla villasukan syvintä olemusta ja vaikutusta vaikkapa elämänlaatuun.

Ruotsin akatemia voisi mielestäni antaa Nobelin palkinnon sille henkilölle, joka keksi villasukan ohjeen. Vähän voisi tietysti olla selviteltävää, ennen kuin keksijä löytyisi, mutta ihan sama jakaisiko  palkinnon rauhan vaiko lääketieteen puolelta. Molemmilla sektoreilla on villasukan keksijällä - ja villasukalla - ansioita.

Joustinneule, kantalappu, kantapään käännös, kantakavennukset, terä ja kärkikavennukset. Niistähän sukka koostuu.  Sukan neulomisen vaikutus maailmanrauhaan on nähtävissä monella tapaa. Väitän että perheen tasolla neulominen toimii monen pienen riidanpoikasen ukkosenjohdattimena. Neulomisen rytmi ja jatkuvuus purkaa kiukunpoikasia ja tyynnyttää mieltä. Isommassa viitekehyksessä voisi nähdä niinkin, etteivät sotilaamme olisi talvi- ja jatkosodissa tarjenneet tapella maamme puolesta ilman kotipuolesta lähetettyjä villasukkia. Ja taas kotipuolessa sukkaa neulovat naiset olivat varmasti neuloessaan tyynempiä mieleltään kuin jos olisivat vain peloissaan syöneet kynsiään.  Nobelin arvoista.

Lääkinnällisiä vaikutuksia ei kukaan varmasti tohdi kiistää. Vetoisten lattioiden taloissa villasukat ovat normaali varuste. Ne ehkäisevät ennakolta pieniä nuhakuumeita. Jos lentsu on jo päässyt iskemään, toimivat villasukat takuuvarmana ensihoitona. Tiedän terveyskeskuksessa neuvotun buustaamaan villasukan tehoa vielä sukkiin laitetuilla valkosipulinkynsillä. Joten eipä koululääketiedekään villasukkaa väheksy.  Ja kuten edellä todettua, edistää neulominen mielenrauhaa vähintään siinä missä zen-värittely.  Tutkijat ovat havainneet neulomisen myös torjuvan muistisairauksi, vähentävän stressiä ja alentavan sykettä. Nobelin väärtiä elämänlaadun kohennusta varmasti.

Neulominen on myös omanlaistaan taideterapiaa. Joku osaa sommitella kauniista langoista yhdistellen ja sekoitellen tosi kauniita värimaailmoita. Meille vähemmän lahjakkaille sommittelijoille on tarjolla toinen toistaan hauskempia pätkävärjättyjä lankoja.  Aina kun ostan uuden "Seiskaveikan" odotan malttamattomana, millainen kuviosarja pätkävärjätystä langasta lähtee rakentumaan. Tänä syksynä olen suoltanut sukiksi "Nostalgiaa", "Polarista" ja "Polkaa". Viehättäviä viluvarpaan lämmittimiä on tullut kaikista.