Minä olen tämmöinen perusterve ihminen. Itäsuomalaista maatiaisrotua, lyhytjalkainen ja vahvaselkäinen. Vankka ja topakka. No, ymmärrätte varmasti, kun käytän puoliskon neljännesvuosisata sitten kaikessa rakkaudessa lanseeraamaa ilmaisua; "anatomisesti oikeinmuotoiltu kottikärryntyöntäjä". En paljon sairastele, enkä juuri kuulostele itseäni ja oloani. Enkä varsinkaan googlettele mahdollisia oireitani. Porskutan vain menemään.
Vaan sittenpä kävi niin, että reilu viikko sitten jotain napsahti päässäni. Ihan korvissani kuulin sen napsahduksen. Paikallistin tuon äänen ja tuntumuksen jonnekin silmän taakse. Puolisko ei kuitenkaan nähnyt silmässä verenpurkaumaa, vaikka kuinka kieroon yritin katsella. Päänsärky alkoi saman tien. Sellainen toispuoleinen ja jännän paikallinen, ei kuitenkaan sietämättömän kova. Kipua oli myös silmässä, silloin kun vasenta silmää käänsi tai pää painui kumaraan asentoon.
Verenpainettahan minulla on semmoisen yhden aamullisen tabletin verran. Olen koettanut ottaa lääkkeet varsin tunnollisesti, joten rohkenin toivoa, ettei kyse olisi aivoverisuonen katkeamisesta. Googlettamaan en tietenkään lähtenyt. Sehän ei ole tapoinani ja ties mitä kauhuskenaarioita tuo retki googlettimen ihmeelliseen maailmaan olisikaan avannut. Aamulla soittelin terveydenhoitajalle, joka sanoikin minulle juuri ne oikeat sanat: "Kun tuo puhe kumminkin kulkee entiseen malliin, niin luultavasti kyseessä ei ole mikään neurologinen asia. Päänsärkyä kannattaa kuitenkin seurata ja varata lääkäriaika."
Seurailin päänsärkyä arkiviikon. Se pysyi paikallisena ja toispuoleisena, eikä äitynyt mitenkään erityisen kovaksi. Särky oli kuitenkin olemassa heti herätessä ja vielä illan myöhällä nukkumaan mennessä. Rohkenen veikata, että on se saattanut jäytää yölläkin, mutta enhän minä nukkuessani mitään kuule, näe enkä tunne.
Viidentenä päivänä olin jo ihan vain tällä kasvatustieteiden tutkinnollani tullut siihen johtopäätökseen, ettei toispuoleinen päänsärky voine johtua sen enempää siitä verenpaineesta tai pehmytkudosreumasta kuin päänahkan psoriasiksesta. En osannut yhdistää sitä myöskään maitoallergiaan enkä refluksitautiin. Päättelin, ettei se siis voine liittyä myöskään epäonnistuneen sappileikkauksen jälkitilaan, eikä minulla perusterveellä ihmisellä muita lääkärin toteamia tauteja ole. Tämän päättelyketjun jälkeen tilasin ajan lääkärille.
Sain lääkärireissullani aivan erinomaista huolenpitoa. Neurologiset testit tehtiin ja sellaiset päänsäryn syyt suljettiin pois. Lääkärin täsmäkysymysten kautta ja niskan huolellisen kopeloinnin jälkeen tultiin siihen yhteiseen ymmärrykseen (siis lääkäri ja minä) että neulomisesta aiheutunut tiukemmanpuoleinen niskajumihan se tätä mummoa vaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti