Näin Suomen satavuotisjuhlavuonna sopii tehdä vertailua asioiden tilasta sata vuotta sitten ja nyt.
Sata vuotta sitten meitä suomalaisia oli 3,1 miljoonaa. Puolet suomalaisista oli alle 25-vuotiaita. Tilastollisesti miespuolisella oli odotettavissa 43 vuotta elinikää ja naispuolisella 49 vuotta. Maaseudulla asui 84,2% suomalaisista ja kaupungeissa 15,8%. Jo sata vuotta sitten suomalaiset olivat varsin lukutaitoista väkeä. Luku- ja kirjoitustaitoisiksi oli tilastoitu 51,8% kansalaisista, vain lukutaidon hallitseviksi 42,8%. Lukutaidottomiksi tilastoitiin vain 0,9%.
Vapaa-aikaa oli Suomessa sata vuotta sitten eläneillä ihmisillä kovin vähän. Työpäivät olivat pitkiä ja työt raskaita. Työtä ja tekemistä riitti jokaiselle. Silti kulttuuririennot olivat tärkeitä. Ne toivat kaivattua ja tervetullutta vaihtelua arjen aherrukseen. Iltamia pidettiin, elävissä kuvissa käytiin ja urheilukisoja järjestettiin. Osallistujista ei ollut puutetta missään.
Kulttuurialan vaikuttajia oli paljon ja nuoren kansan itsetunnon nostatus oli paljolti kulttuurivaikuttajienkin harteilla. Maria Jotuni kirjoitti näytelmiä, F-E Sillanpää ja Mika Waltari kirjoittivat proosaa. Hugo Simberg, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen maalasivat tauluja. Ihan vain muutaman nimen mainitakseni.
Nyt, Suomen täyttäessä 100 vuotta, meitä suomalaisia on 5,5 miljoonaa. Ikäjakaumamme on aika erinäköinen kuin sata vuotta sitten. Nyt joka viides suomalainen on yli 65-vuotias. Nyt syntyvä suomalainen tyttövauva voi odottaa elävänsä 84-vuotiaaksi mummoksi, poikavauvan eliniän odote on 79 vuotta. Suomi on kaupungistunut. Nykyään jopa reilut 70% suomalaisista asuu kaupungeissa. Suomalaiset ovat edelleen koulutettua kansaa ja luku- ja kirjoitustaidon saavuttaa lähes jokainen. Lukutaidon tavoitetaso on paljon korkeampi kuin sata vuotta sitten. Sillä selittyy se, että tutkimusten mukaan nykyään jopa joka kymmenennellä suomalaisnuorella on riittämätön lukutaito.
2000-luvun suomalaisella on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin sata vuotta sitten eläneillä suomalaisilla. Lisääntyneen vapaa-ajan täyttämiseksi ja mielekkääksi käyttämiseksi kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjonta on olennaisen tärkeää.
Jo 70 vuoden ajan ovat kansalaisopistot tarjonneet oppia ja virikettä kaikenikäisille suomalaisille. Vuosikymmenten aikana on opiskeltu vieraita kieliä, tehty monenlaisia käsitöitä, soitettu, laulettu, jumpattu ja joogattu. Onpa kansalaisopiston kautta ollut mahdollista suorittaa yliopistokurssejakin nk. avoimen yliopiston kursseina. Kansalaisopistot ovat osanneet elää ajan hengessä ja ne ovat mukautuneet aina ajan ja tarpeiden mukaan.
Kunta tarjoaa kuntalaisilleen mahdollisuuksia liikkumiseen rakentamalla kenttiä ja liikuntatiloja sekä palkkaamalla vapaa-aikaohjaajia toimintaa pyörittämään. Kunnan kulttuuriväki puolestaan järjestää tapahtumia vauvasta vaariin. Olen päässyt aivan viime vuosina osallistumaan pikkulapsille tarjottuun teatteriesitykseen Piltin kanssa ja viihtynyt puistokonsertissa Arttu Wiskarin musiikkia kuunnellen. Joltain aiemmalta vuodelta muistan elokuisen Jean S:n konsertin Ungernilla. Nämä olivat vain ne top kolmoseen sijoittuvat esimerkit, pikku pintaraapaisu tarjotusta.
Muutamia toteutumattomia toiveita meillä loviisalaisilla vielä kulttuurin ja vapaa-ajan rintamallakin on. Uimahalli ja konserttisali ovat toivelistallamme. Niiden toteuttamiseksi tarvitaan vielä työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti