Puhuttiin taannoin oman nuorison kanssa erilaisista koulutusvaihtoehdoista ja -väylistä. Minä kävin aikanani lähilukiota 8km päästä kotoa vanhempien ruokkimana ja kustantamana. Lähdin opiskeluasuntoon lähikaupunkiin 60km päähän lukion jälkeen, 19-vuotiaana. Omat nuoreni ovat tehneet kukin vuorollaan omat ja omannäköisensä valinnat. Esikoinen valitsi naapurikaupungin lukion, jota kävi kotoa käsin. Hyvin se toimikin. Vain muutaman kerran hän soitti, että nukahti bussiin ja ajoi kotimatkalla pysäkin ohi - "käytkö hakemassa?" Keskimmäinen valitsi ammattikoulureitin ja naapurikaupungin. Roikuimme helmassa kaksin käsin ja olisimme halunneet pitää hänet asumassa kotona ja käymässä koulua isoveljen tapaan "mennään bussilla" -meiningillä. Kauan emme onnistuneet, kun oli jo pakko taipua ja antaa muuttaa opiskelukaupunkiin ja poikakaverin kanssa samaan kämppään. Kuopus halusi erikoislukioon ja ilmoitti, ettei mene lukioon lainkaan, jollei pääse juuri tuohon haluamaansa lukioon. Siinä ei auttanut muu kuin luottaa 16-vuotias opiskelija omilleen pääkaupunkiin ja HOAS:in kämppään.
Toisen asteen opiskelu tapahtuu nuoren ollessa kovin herkässä ja kaikelle - niin hyvälle kuin huonolle - alttiissa iässä.
Toisen asteen opiskelu tarkoittaa peruskoulunjälkeistä opiskelua, lähinnä ammattikoulua taikka lukiota. Ammattikoulureitti johtaa jo ammattiin, lukio lisää yleissivistystä ja antaa mietintäaikaa oman oikean ammattisuunnan etsijälle.
Loviisassa on kaksi - koko valtakunnan mittakaavassa - pientä lukiota. Meillä on lukiokoulut molemmille kieliryhmille. Lukiot ovat pienuudestaan huolimatta todella tärkeät. Ne mahdollistavat lukiokoulutuksen hankkimisen omalla paikkakunnalla ja kotona asuen. Se saattaa monen nuoren kohdalla olla juuri se ratkaiseva opiskelupaikan valinnan peruste. Olenpa kuullut sellaistakin, että naapurikuntalaisen opiskelijan kouluvalinta on kohdistunut Loviisan lukioon juuri lukion pienuuden vuoksi. Moni 16-vuotias lukiotaan aloittava ymmärtää, että pienessä koulussa on mahdollista saada yksilöllisempää ja henkilökohtaisempaa opetusta.
Loviisassa toimii Amiston osasto, joka tarjoaa vuosittain aloituspaikan noin kolmellekymmenelle ammattiin opiskelevalle autonasentajalle, turva-alan kouluttautujalle ja lähihoitajaksi tavoittelevalle. Aivan samoin kuin Loviisan lukiot, myös Amiston Loviisan yksikkö kykenee pienuutensa vuoksi huomioimaan opiskelijan yksilöllisiä tarpeita suurta yksikköä paremmin. Räätälöinti ja joustaminen on helpompaa. Loviisassa halutaankin pitää omista ammattikoulupaikoista kiinni kynsin hampain, vaikka itäuusmaalainen ammattikoulutus onkin nyt myllerryksessä ja uusjaossa.
Viime vuosina koulutuspaikkoja on säästösyistä leikattu aikamoisen rankalla kädellä. Olen siitä todella harmissani, suorastaan vihainen. Nykyisin ei ole lainkaan selvää, että toisen asteen opiskelupaikka löytyy jokaiselle, vaikka koulutustakuusta puhutaankin. Erityisopettajana kannan tietysti huolta erityisesti niistä nuorista, joiden koulutie ei ole syystä taikka toisesta kulkenut aivan tasaista ja suoraa tietä ilman mutkia ja mäkiä.
Moni tuttu nuori on viime vuosina jäänyt vaille peruskoulunjälkeistä opiskelupaikkaa. Ei kuusitoistavuotiaalla peruskoulunsa päättäneellä totta vie ole kovin paljon vaihtoehtoja, jos koulupaikka ei aukea. Useinmiten ratkaisuksi jää odotella äidin ja isän hoteissa seuraavaa kevättä ja uutta hakukierrosta. Arvaahan sen, että se jos mikä, syö nuorta miestä ja naista. Katsoa nyt sivusta, kun kaverit intoilevat opinnoistaan ja touhottavat kaikesta uudesta - kavereista, opettajista ja oppimastaan. Täytyy olla aivan erikoinen onnenpotku, jos 16-vuotiaan kesätyö jatkuu talvityöksi. Joku erikoisen napakka nuori saattaa reipastella ja löytää itselleen opiskelupaikan syksyn täydennyshaussa, joku löytää tiensä ohjattuun toimintaa nuorison työpajalle. Kenties etsivän nuorisotyöntekijän avittamana.
Etsivä nuorisotyö ja nuorison työpajatoiminta ovat Loviisassa vakiinnuttaneet paikkansa hienosti. Ne ovat oikeaa ja tehokasta matalan kynnyksen ja yhden luukun toimintaa. Työpajat ohjaavat, tukevat, auttavat, rohkaisevat ja kannustavat nuoria erilaisissa elämän etsikkovaiheissa.
Etsivään nuorisotyöhön olen saanut tutustua sitä kautta, että olin haastattelemassa hakijoita toiminnan käynnistyessä. On ollut upeaa seurata sitten loitommalta, miten etsivät ovat rakentaneet oman työnsä aivan tyhjästä ja osoittaneet tehtävänsä tärkeyden.
Tarvitsemme Loviisassa toisen asteen koulutusta ja sitä täydentäviä tukipalveluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti