Kirjastoista

Kunnalliset kirjastot ovat maailmalta katsottuna samanlaisia Suomi-ihmeitä kuin ilmainen kouluruoka ja äitiyspakkaus. Suomalainen kirjastosysteemi on käyttäjälleen aivan ilmainen. Kirjastokortin saadakseen ei tarvitse maksaa mitään takuumaksua taikka panttia, kuten monessa muussa maassa on tapana. Meillä kirjastot ovat jokaisen tavoitettavissa.

Itse olen ilmaisen kirjastolaitoksen suurkuluttaja. Lapsena kotikylälläni Pohjois-Karjalassa ajeli punavalkoinen kirjastobussi. Asioin siellä kahdesti viikkoon; silloin kun bussi pysähtyi koulun pihalla ja silloin, kun se pysähtyi kodin kohdalla. Lainasin paljon ja luin paljon. Jostain olen lukenut, että 10-vuotias on lukemisen suhteen ahmimisiässä. Niin olin minäkin, mutta minulla se ahmimisikä jäi päälle.

Opiskeluaikaan tuli "viihdelukemiseen" jonkinmoinen katko, kun ei aikaa liiennyt opittavan tekstin lukemiselta enää kevyempään kirjallisuuteen. Muistan selkeästi, että sinä jouluna, kun esikoinen oli kolme, eikä enää tarvinnut äitiä aivan koko ajan leikkikaveriksi vaan leikki jo tovin omineenkin, pääsin uudelleen ahmimisvaihteelle. Luin joulun aikaan Myrskyluodon Maijat. Sain elellä omassa kuplassani nojatuolin kulmassa ja kuvitella elämää luodolla.  Siitä se taas lähti!

Kohta muutimme Loviisan seudulle ja asuimme alkuun Skinnarbyssä. Vielä tuolloin 1990-luvun alkupuolella kylällä oli pikkuinen kirjasto, miten lie nyt... Joka maanantai-ilta kirjaston ollessa auki, olin lainaustiskillä. Voin väittää, että niiden parin asumisvuoden aikana luin tuon pienen sivukirjaston kaikki suomenkieliset kirjat  - osan jopa kahteen kertaan.

Tesjoelle muutettuamme, perheestämme tuli oitis kirjaston kanta-asiakkaita. Ahmimisikä kohdallani jatkuu aina vain. Nappaan matkaani uuden kirjan takakannen tekstin perusteella. Luen romaaneja laidasta laitaan; dekkareita, historiallisia romaaneja, matkakirjallisuutta, ihmiskohtaloita... Usein käy niin, että palauttaessani kysyn kirjastonhoitajalta, onko tämä kirjailija kirjoittanut jotain muuta? Saatan saada lukea 3-5 saman kirjailijan kirjaa pötköön. Lähikirjaston hoitaja tilaa kirjat näppärästi kaupungin muista kirjastoista ja kirjastobussi toimittaa kirjat kirjastosta toiseen parina päivänä viikossa. Ihanaa palvelua!

Nyt on puhuttu paljon siitä, että tekevätkö äänikirjat perinteisen kirjan ja jopa kirjastot tarpeettomiksi. Takuulla ei. Äänikirjalle on varmaan paikkansa, automatkan tai juoksulenkin seuralaisena, mutta kyllä kädessä kannateltava perinteinen kirja on aina omanlaisensa lukukokemus. Varmasti kirjastojen täytyy kehittyä ja niin ne kehittyvätkin. Jo nyt kirjastoissa on jotain muutakin lainattavaa; kävelysauvoja, sähkönkulutusmittareita, videoita, äänikirjoja... Monessa kirjastossa on myös oheistoimintaa, kuten postipalveluita, kopiointimahdollisuus tai kahvila.

Kirjastoista emme luovu, vaan kehitämme niitä

.