Kyllä toden totta, otsikko on oikein! Huonomuistisuus on lahja taikka suoranainen siunaus - sanokaa minun sanoneen. Jos ette usko, niin avaanpa asiaa parilla esimerkillä.
Opettajalla tietyn tyyppinen huonomuistisuus on suorastaan työn hyvän hoitamisen edellytys. Toki opettajan on tietysti syytä muistaa yhtä ja toista. Ainakin se, mitä antoi läksyksi ja vaikkapa, mitä kivaa askaretta tuli oppilailleen luvanneeksi. Hyvä olisi myös muistaa oppilaidensa nimet, eikä niissä mielellään saisi sekoilla aloittamalla tapailla nimeä vanhemmista sisaruksista tai peräti oppilaan vanhemmista alkaen. Mutta opettaja ei saa muistella - eikä oikeastaan edes muistaa - eilisen päivän kinoja ja kärhämiä, tyhmiä sanoja taikka laiminlyöntejä eli läksyunohduksia. Oppilaalla on oikeus aloittaa joka päivä puhtaalta pöydältä. Mitä siitä tulisi, jos opettajalla olisi ennakko-oletus vanhojen juttujen pohjalta. "Mattihan se siellä tietysti taas rähinöi - aivan kuten eilen ja viime viikollakin." Miten se motivoisi tätä meidän "Mattia" muuttamaan tapojaan ja kohentamaan käytöstään? Kyllä open on syytä aina kuunnella kinan osapuolia ja antaa jokaiselle tasavertainen mahdollisuus onnistumiseen. Aivan sama unohdus täytyy tapahtua muidenkin eilisen sattumusten suhteen.
Harrastelijahortonomilla huonomuistisuus on samoin jotakuinkin välttämätön ominaisuus. Kesäsesongin aikaan on tietysti syytä muistaa hoitaa kastelut ja lannoittamiset päivittäin. Mutta on ihan hyvä, jos muisti nollautuu talven aikana ja kesän vedenkantamisen rasitus ja turhautuneisuus ynnä taimien ostohinnan ja kasveista saatavan mitättömän pienen sadon huono hyötysuhde pääsee unohtumaan. Ei kai sitä muuten mitenkään voisi uuden kevättalven tullen riehaantua siemenpussitelineellä ja käydä taas epätoivoiseen puuhaan kasvattelemaan ja kouluttamaan taimia ja odottelemaan, mahtaako skandinaavinen lyhyenläntä kesä riittää sadon kypsymiseenkin.
Olin viime kesän jälkeen jo päättänyt, että laitan kasvihuoneeseeni vain lokoisan lukupaikan ja yhden amppelimansikan roikkumaan kasvihuoneen kattoon - ikään kuin viitteeksi kasvihuoneen perustehtävästä. Ja taas se unohdus kävi! Värikkäällä siemenpussitelineellä rautakaupan viherosastolla hurahdin täysin. Neljää sorttia tomaatinsiemeniä on hankittuna kasvihuoneessa kasvateltavaksi. Pari kolme lajiketta on jo varattuna kesäkurpitsan siemeniä kiinalaisessa kohopenkissä kasvihuoneen seinustalla vaalittavaksi. Kylpyammeeseen tulee taas perunaa ja lavankauluslaatikkoon yrtti poikineen.
Huonomuistinen harrastelijahortonomi onnistuu näköjään myös tekemään itselleen iloisia yllätyksiä. Meninpä lumen sulettua rassaamaan ruusupenkkiäni. Leikkasin kuivettuneita oksia pois ja tarkistelin, moniko ruusuistani oli selvinnyt henkissä menneestä talvesta. Ilahduin jo siitä, että muutama todellakin oli elossa, vaikken ollut muistanut suojata ruusuja havuilla. Sitten ihmettelin ruusujen välissä topöttäviä punaisia "piippalakkeja". "Mitä ihmettä sieltä nousee!?" Hetken päästä tuli huonomuistiselle varsinainen ahaa-elämys: "Minähän laitoin penkkiin syksyllä ainakin kuusikymmentä tulppaaninsipulia, nehän ne sieltä nousevat!" Jes, mikä keväinen iloinen yllätys! Kohta nähdään sekin, minkävärisiä tulppaaneja olenkaan tullut syksyllä istuttaneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti