Sarjakuvan Ressu sanoi, että koti on koirankopin katolla. Minulle koti on aina ollut siellä, missä rakkaani asuvat ja missä on ympärillä minulle tärkeitä esineitä. Aika montaa taloa olen tähän ikään mennessä kotinani pitänyt.
Aivan ensimmäinen kotini oli hirsitalo, jonka muutamaa sukupolvea sitten eläneet miehet olivat koonneet kahdesta hirsikehikosta. Talossa oli tupa, väliporstua, vierasolohuone ja kaksi kamaria. Sinä syksynä, kun aloitin koulun perheemme muutti samaan pihapiiriin rakennettuun uuteen taloon. Tv:ssä pyöri mainos "tiilitalossa asuu onnellinen perhe". Uskoin mainokseen, vaikka talo taisi olla puutalo, jossa on tiilivuoraus.
Naimisiin mentyämme puolisko rakensi kodiksemme pyöröhirsisen talon. Siinä oli mökkifiilistä, käkikellomeininkiä ja alppitalon tuntua. Se talo olisi voinut olla varsinainen elämänkaaritalo, sillä se olisi varmasti muuntunut moneksi. Siihen taloon teetettiin kauniit mäntyiset huonekalut paikallisella puusepällä. Esikoinen syntyi tähän kotiin Kesälahdella. Kun talosta lähdettiin, muistoksi jäivät kuitenkin huonekalut.
Seuraava koti laitettiin Saaren pitäjään vanhalle lakkautetulle keskikoululle, joka oli uusien omistajien myötä saanut nimekseen Ravipirtti. Kolmihenkinen perheemme asui päädyn opettajan asunnossa puusepän tekemien huonekalujen keskellä niin kauan kunnes päätettiin muuttaa työn perässä Etelä-Suomeen.
Mööpelit pakattiin muuttoautoon ja 1992 elokuun alussa tultiin Skinnarbyhyn punaiseen puutaloon pellon keskelle. Itäsuomalaisille ei voinut tulla edes mielen viereen, että osuisimme niin ruotsinkieliseen kylään asumaan. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaan ja viihdyimme kylässä, kunnes oli ajateltava esikoisen koulutielle lähtemistä. Keskimmäinen ehti syntyä Skinnarbyssä ja hänen passiinsa merkittiin syntymäpaikaksi Liljendal. Nelihenkinen perheemme muutti Tesjoelle.
Käynnistimme talon rakentamisen. Valitsimme asuinpaikan hyvin pitkälti koulun perusteella. Talo oli puurakenteinen pakettitalo, joka viimeisteltiin niin kuin nyt itselle rakentaessa tehdään - hyvin ja huolella. "Uuteen taloon uusi vauva", sanotaan Itä-Suomessa. Kuopus syntyi tähän kotiin ja hänestä tulikin ruotsinpyhtääläinen. Eipä kuopus ehtinyt paljon polvenkorkuista suuremmaksi, kun koti oli pakko myydä ja muuttaa muualle.
Monta vuokrakotia ehdittiin asuttaa, kunnes 2010 päästiin muuttamaan Kivikummun mäelle omaan hirsikotiin, Villa Rapakiveen. Nyt puhutaan, että hirsitalossa asutaan muita taloja terveellisemmissä oloissa. Haluan taas uskoa mainokseen, vaikka talossamme hirret ovat vain ulkokuori ja sisäseinät ovat kipsilevyä. Kesälahden hirsitaloon teetetyt mööpelit ovat selvinneet kaikista muutoista ja pääsivät taas luomaan meille kodin tuntua. Hetki ehdittiin asua tässä talossa viisihenkisenä perheenä, kunnes lapset aikuistuivat ja lähtivät kuka minnekin.
Tässä kodissa on hyvä olla ja elää. Tämä on toivoaksemme "loppusijoituspaikkamme".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti