Juuri, kun olimme neljäsluokkalaisten kanssa lukeneet tekstin siitä, miten jännää kokemusta ei tarvitse aina lähteä hakemaan kaukaa, vaan se ”jännyys” voi löytyä aivan tutustakin ympäristöstä, niin tosiaan tapahtui.
Oppilaat huutelivat minua tunnin jälkeen tulemaan katsomaan käärmettä. Luokkani ulko-oven edessä rappukiven ja rappurallin välissä tosiaan oli käärme. Googeloisesta tutkimalla sain tehtyä lajimäärityksenkin. Vaskitsahan se. Yksi harvoista Suomessa elävistä käärmelajeista. Tai itse asiassa ei käärme ollenkaan, vaan raajaton lisko. Uhnalaisuusluokituksessa vaskitsa on silmällä pidettävä laji ja sen tappamisesta on määrätty 202 euron rangaistusmaksu. Kävin kertomassa naapuriluokassa, että tämmöinen elävä on koulun pihalla nähty ja pyysin, että lapset vaskitsan tavatessaan ihailisivat eläintä kunnioittavan matkan päästä ja muistaisivat olla häiritsemättä melko harvinaista eläintä. Varoittelin siitäkin, että kepillä härkkiminen voisi koitua kalliiksi.
Kotiin tultua kerroin asiasta puoliskolle, jota ympäristöministeriön eläinten hinnoittelu kävi kovasti kiinnostamaan. Ymmärrettävästi. Olihan hänellä itsellään kokemusta reilun kolmenkymmen vuoden takaa lokkien häätämisestä turkistarhalta. Sakkoa siitä seurasi silloinkin, mutta jokaisella lokilla ei sentään ollut ikiomaa hintalappua siiven mutkassa. Nykyään lokin tappamisesta joutuu maksamaan 101 euroa kappaleelta. Silloinen lokkien häätäminen pois ketun ruoista olisi tämän päivän kurssilla ollut 303000 euron kolttonen.
Merellä liikkujat ovat kertoneet Suomeen uutena lajina tulleen merimetson tuhonneen kokonaisia ulkosaaria ulosteillaan. Merimetson tappaminen ei silti varmaan tule kenellekään mieleen, sillä linnun tappamisesta on määrätty 235 euron korvaussumma. Toisaalta merikotkan arvo kyllä on peräti 7400€. Peipon ja pajulinnun arvo, ihan vain vertailun vuoksi kerrottuna, on vaatimattomat 17€/kpl.
Muitakin eläimiä ympäristöministeriön lakiin on listattu. Sammakon arvo on sekin alimman taksan mukainen, 17€. Meidän pihalammikostamme tuli syystä taikka toisesta, aivan vahingossa, varsinainen sammakkolampi. Ymmärsimme nyt, että siinähän se meillä taitaa vallan varsinainen omaisuuserä ollakin! Täytyy vielä tehdä tarkempaa lajinmääritystä, sillä viitasammakon hinta on korkeampi, 34€, samoin kuin rupikonnan. Rupiliskon hinta sen sijaan on peräti 420€.
Tulin kesän alussa ostaneeksi Piltille perhoshaavin. Muistin, miten hauskaa omien lasten mielestä oli juosta haavin kanssa. Niinhän se on ollut Piltistäkin. Tämän tuosta hän on ollut menossa ”seikkailuun” taikka ”tutkimusmatkalle”. Haavi on tarvittu varusteeksi molempiin. Vaan kyllä ilmeisesti pitää leikata pohja auki Piltin haavista. Pelottaa meinaan, että hänelle tarttuu haaviin harjusinisiipi (1682€) taikka isoapollo (841€). Eikä se pikkuapollokaan olisi halpa saalis (336€).
Mietimme puoliskon kanssa, kuka oikein on osannut tehdä eläinten hinnoittelun. Hinnat on määrätty eurolleen, eivätkä ne ole halvimman hinnan 17€:n kerrannaisia. Miksi lokki maksaa 101€ eikä esimerkiksi tasan sata euroa? Jos epäilet kertomaani, niin vinkkaan, että Finlexistä löytyy tämäkin aivan harvinaisen kiinnostava laki, jonka ympäristöministeri Satu Hassi on allekirjoituksellaan vahvistanut jo vuonna 2002.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti