Operaatio pakastimien tyhjennys

Olen sitä ihmislajia, joka hamstraa pakkaseen evästä pahan päivän varalle. Näköjään käy niin, että jos sitä oikein pahaa päivää ei sitten tulekaan, niin aarteet hautautuvat yhä syvempiin ja syvempiin kerroksiin, uusien jemmojen alle.

Eräänä pakkasviikonloppuna sulatimme keittiössä olevat kaksi pakastintamme. Sitä kolmatta, aitassa olevaa, ei tarvinnut sulattaa, sillä siellä ei onneksi ollut muuta kuin joulujuttuja. Ja nekin ihan tältä menneeltä joululta. Tällä sulatuskerralla keksimme oivan tavan järjestää isoa arkkupakkasta. Takaisin laittaessa lajittelimme tavarat isoihin kaupan kestokasseihin. Erikseen mustikat, possunlihat, kalanruodot ja sitä rataa. Siinäpä tuli sitten sortit eriteltyä ja  hahmoteltua jonkinmoinen summittainen käsitys  määristäkin. Mustikoita on kaksi S-kaupan kestokassillista, omppulohkoja yksi, possunlihoja on yksi K-kauppalainen ja lohenruotoja yksi Lidliläinen.

Tuon jälkeen päätimme, että jotainhan tässä on tehtävä vältelläkseen neljännen pakastimen hankkimista. Päätimme määrätietoisesti keskittyä talvisydännä jalostamaan pakastimen pussukoita ruoaksi.

Possupussukoissa oli monta kovin luisen näköistä nyyttiä. Eräänä lauantaina tuli mieleeni, että juuri tämännäköisistä lihoista kotona tehtiin hernekeittoa. Ikänä en ollut hernesoppaa keittänyt, mutta googlesta hakemalla löysin simppelin ohjeen. Luiset lihat hautuivat yön yli takassa niin pehmeiksi, että luut irtosivat ihan vain nostamalla. Hernesopasta tuli niin kotoisanmakuista, että ihan tuli lapsuus mieleen. Samalla yön yli hauduttamisen menetelmällä olen tehnyt takkapossua moneksi sunnuntairuoaksi. Ja voiko muuten olla sen suloisempaa, kuin herätä sunnuntaiaamuna valmistuvan ruoan tuoksuun!?

Aika monena viikonloppuna olen keitellyt arkiviikon varalle kalasoppaa anopin reseptillä, lohenruodoista alkaen. Ruotoliemeen tulee niin hyvä kirkas kalakeitto, ettei se kermaa kaipaa.  Päätin taas tänä viikonloppuna käydä kalakeittopuuhaan. Otin paketin pakastimen ”ruotokassista”  ja avasin. Sieltäpä löytyikin kokonainen lohifile. Samoin löytyi toisesta paketista. Vasta kolmannesta paketista löytyi kalakaupan mukaan pakkaama lohenruoto ja pää. ”Jopa vain köyhää lykästi”, tuumasin. Otinkin sitten suuremman kattilan ja keitin oikein ison kalakeiton. Saammepa näköjään tulevalla viikolla vielä uunilohtakin.

Mustikoista olen keitellyt soppaa harva se viikko. Milloin mustikkasoppa on palvellut flunssalääkkeenä, milloin hiihtoretken palautusjuomana. Lastenlasten herkkuakin se on. Piltti kippailee ”lääkettä” menemään vallan mukikaupalla. Aiempaa reilummin olen raaskinut jakaa mustikoita ja omppulohkoja eteenpäinkin.

En minä nyt usko, että kevääseen tullessa arkku kumisee tyhjyyttään, mutta onhan se mukavaa, jos on tilaa ensi kesän mustikoille.