Hinnoittelusta

Kylläpä ei tarvitse kauankaan ihmetellä, miksi meidän teillämme ei juurikaan ajele ulkomaisia turisteja. Vielä 1970- ja -80 -luvuilla nähtiin autoja, joiden takapuskuriin oli liimattu D-tarra. Nähtiin myös I-tunnusta ja joskus muitakin. Sitten tuli se välivaihe, että täällä huristeli naapurimaan äkkiä vaurastunut keskiluokka isoilla ja korkeilla citymaastureillaan. Nyt eivät huristele naapurit, eivätkä keskieurooppalaiset turistit. Ulkomaisen kansallisuustarran voi bongata lähinnä virolaisen, latvialaisen tai puolalaisen vierastyöläisen takapuskurista. Hehän eivät reissuillaan Suomeen paljon rahaa jätä. Tavoitteena on viedä palkkaraha kotimaahan, jossa rahalla on ostovoimaa aivan toisin kuin täällä.

Se ymmärrys, mikseivät eurooppalaiset tulekaan ihailemaan kaunista maatamme tulee hyvinkin pian, kun lähtee vähän autoreissulle kesäiseen Suomeen. Kerron muutaman omakohtaisen kokemuksen.

Jäätelökioski nököttää kauniilla paikalla veden äärellä eteläsavolaisen vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä. Sen ikkunassa on isolla teksti: ”Meillä voit maksaa vain käteisellä”. Juuri olet ehtinyt oppia, että käteinen raha on jotenkin epäilyttävää ja vain kortilla maksaminen on järkevää. Siksi käteistä ei ole matkassa ja jäätelöt jäävät saamatta.

Piipahdat piankin johonkin ketjukahvilaan - aivan sama oliko kyseessä aakkoskahvila taikka huoltamonbaarityyppinen. Vanhan tutun ja luotettavana näläntaittajana pidetyn ruisreissarin hinta on taas noussut ja samaan aikaan sen koko on pienentynyt niin, että sen suojaksi laitettu paperipussi hölskyy tyhjyyttään, eikä sillä oikein tahdo nälkäkään lähteä. Ruisreissari ja tee maksavat saman verran kuin lounaspizza.

Aiot mennä yöksi jollekin leirintäalueelle mökkiin taikka edulliseen hotelliin. Sepä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Leirintäalueet eivät välttämättä ole auki, ovelle laitetusta puhelinnumerosta et saa ketään kiinni. Ja ne edulliset hotellit ja motellit ovat isojen ketjujen puristuksessa joutuneet sulkemaan ovensa jo kymmenkunta vuotta sitten.

Entäs sitten pääkaupunkimme Helsinki. Eipä sekään juuri houkuttele eurooppalaisia turisteja. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen helpotti hieman, mutta kyllä Helsinki edelleen aika lailla sulkeutuu viikonlopuiksi. Risteilylaivavieraat siirtyivät hyvin nopeasti Suomenlahden eteläpuolisiin satamiin, joissa heitä palvellaan viikonpäivästä riippumatta.

Hintatietoinen eurooppalainen jää mielihyvin Baltiaan. Siellä ruoan hinta on puolet tai vain neljänneksen Suomi-hinnoista ja palvelukin – sen joudun ikäväkseni myöntämään – usein monin verroin parempaa. Suomi on valitettavasti hinnoitellut itsensä ulos Euroopan turistikohteista. Jopa suomalaiset itse toteavat, että lomarahaleikkausten vuoksi kotimaan matkailusta täytyy luopua ja hurauttaa Baltiaan, jossa raha riittää vielä kylpylälomaan, huvipuistoon ja shoppailuunkin.