Kesälomareissuja

Kesäloman ensimmäiset ”pakolliset askareet” eli nokeentuneen tiilitakan ja pahasti kulahtaneiden ulko-ovien maalaus oli tehty. Samoin oli tehty kiireellinen heinätyö, eli palaneen nurmikon elvytysyritys piha-altaasta vettä pumppaamalla. Oli hengähdyshetki.

Puolisko pyysi taas yhden kerran minua mukaansa työreissulle luvaten, että matka on ”samalla vähän niin kuin kesälomamatka”. Jälleen haksahdin ja lähdin apukuskin eli kartturin paikalle reissulle, joka kulki reittiä Loviisa-Mikkeli-Nilsiä-Utajärvi-Oulu-Kemi-Kiiminki-Jyväskylä-Loviisa. Reissu taitettiin ajassa kaksi vuorokautta ja seitsemän tuntia. Matkaan kertyi kilometrejä sen minkä keskivertolomalaisella viikkoon. Yksi yö vietettiin sukulaisissa ja toinen meren rannan lomakylässä Perämeren pohjukassa. Kaikki muut pysähdykset olivat joko niitä varsinaisia työasioita taikka nopeita tankkauksia – auton tahi ihmisten.  

”Vuan laitapa siihen äkkinäinen” sanottiin kotopuolessa, kun haluttiin huomauttaa, että asiasta on aiempaa kokemusta, joka auttaa nykyisessä tilanteessa. Muistelin reissun paluumatkaosuudella puoliskolle erästä lapsuuden ”lomamatkaa”, joka kokemuksena oli hyvinkin verrattavissa tämänkesäiseen kiertomatkaamme.

1970-luvulla ollessani alakoululainen ei maalaistaloista kesäiseen aikaan juuri perhelomia tehty. Meiltä kuitenkin tehtiin, ainakin tämä varsin hyvin muistiin jäänyt reissu. Heinät oli saatu seipäälle kuivumaan ja isä lupasi, että heinien kuivumista odotellessa voidaan tehdä autoreissu. Koko nelihenkinen perheemme pakkautui Opel Rekordin piilofarmarimalliseen autoon, jonka takapenkillä istuttiin velipojan kanssa nahistellen vaneripenkillä kasvot taaksepäin ja jalat oikosenaaan pitkin auton pohjaa. Takapaksissa olivat myös matkatavarat, vuodevaatteet ja eväät, pakattuna kylmäkallejen kanssa oranssiin kylmälaukkuun.

Läksimme Pohjois-Karjalasta torstaina hyvissä ajoin aamulla. Iltamyöhän laivalla menimme Vaasasta Uumajaan ja yön tunteina ajoimme vielä Skellefteåon asti. Siellä yövyimme tielaitoksen levähdysalueella, sillit suolassa -tyyppisesti, autossamme. Perjantaina ajelimme Haaparantaan ja Tornioon ja vielä Muhokselle. Muhoksella yövyimme vallan leirintäalueella. Lauantaina hurautimme kotiin. Yhtään nähtävyyttä en muista meidän käyneen katsomassa eikä aikaa muutenkaan ”kullailtu” (suomennos murresanalle: ”kullailla” = ”viettää joutilasta aikaa”). Mieleen jäivät toki  ensimmäinen laivareissu ja Haaparannassa kahvilassa juotu omppulimppari. Koulun alkaessa syksyllä saattoi kavereille pikkuisen leuhkien sanoa käyneensä kesälomalla Ruotsissa.

Kolmisen päivää riitti aikoinaan seivästetyn heinän kuivumiseen ja kolmisen päivää riitti myös palaneen  nurmikon elpymiseen. Pian saa Rapakiven nurmikkoa taas leikata ruohonleikkurilla ja surrata reunuksia huolitellen trimmerillä.