Numerotietoja

Palaan “reilireissuun” vielä kerran ja kertaan asioita numeroiden valossa.

Reissu kesti siis 25 päivää ja 24 yötä. Yhden yön matkasimme junassa ja yhden yön vietimme rautatieaseman viereisessä hostellissa. Loput yöt vietimme seitsemässä eri hotellissa ja neljässä eri airbnb-majoituksessa.

Teimme reissun aikana yksitoista erillistä junamatkaa.  Kuljimme kolmentoista maan kautta, mutta voimme laskea käyneemme vain kahdeksassa maassa.  Päätimme nimittäin, ettei maassa voi sanoa käyneensä, jollei poistu junasta ja käytä rahaa tai toimi asianomaisessa maassa jotenkin.  Käytimme reissulla seitsemää eri valuuttaa.  Asioimme Puolassa zlotyilla, Unkarissa forinteilla ja Romaniassa leillä. Bulgariassa nostimme automaatista levoja, Serbiassa dinaareja ja Kroatiassa kunia.  Vain Montenegrossa kelpasi euro.  Mietin, että eipä taida euroon siirtymisen ajan slogan - “euro, yhteinen valuuttamme” - pitää alkuunkaan paikkaansa. Bosnia-Hertsegovina oli siitä ystävällinen maa, että siellä kelpasivat molempien rajanaapureiden rahat - niin eurot kuin kunatkin - eikä siellä tarvinnut kahvilaostoksia varten nostaa Bosnia-Hertsegovinan markkoja. 

Näimme matkalla kuusi Unescon maailmanperintökohdetta.  Kävimme Auschwitzissa ja Wielizkan suolakaivoksessa sekä katsastimme neljä maailmanperintökohteiksi nimettyä vanhaa kaupunkia - nimittäin Krakovan Puolassa, Kotorin Montenegrossa ja Dubrovnikin ja Splitin Kroatiassa.

Ihastelimme junan ikkunoista vuoria ja meriä.  Ylitimme Karpaatit Romaniassa, Ihailimme Balkanin vuoristoa Bulgariassa ja Dinaarisia alppeja Montenegrossa ja Kroatiassa.  Piipahdimme Mustallamerellä Romanian Constantassa ja lopetimme reissumme nauttien Adrianmerestä Montenegrossa ja Kroatiassa.

Yksi nähtävyys ansaitsee ainakin kappaleen verran omaa erityistä huomiotansa. Nimittäin Romanian diktaattorin Ceausescun rakennuttama parlamenttitalo, jonka nimesin Suuruudenhulluuden monumentiksi.  Mitä muuta voisi sanoa, kun 19,8 miljoonaisen Romanian kansan päällikkö on katsonut maansa tarvitsevan 270 x 240 m kokoisen hallintorakennuksen, jossa on 1100 huonetta. Rakennus tunnetaan nyt Yhdysvaltain Pentagonin jälkeen maailman toiseksi suurimpana hallintorakennuksena.  Rakennukseen tarvittiin muunmuassa miljoona kuutiota marmoria ja 800 kristallikruunua.  Kaikki materiaalit tulivat Romaniasta. Erään salin lattiapinta-alaksi kerrottiin  2240 m2.  Minä jäin mielessäni ihmettelemään tuon sisätilan suuruutta tietäen, että Rapakiven tontin koko on vain 1300 m2 ja sille alalle sopii useampi rakennus ja vielä on nurmikkoakin leikeltäväksi.  Eräästä pienemmästä salista puolestaan mainittiin, että huoneen lattiapinta-ala on 450 m2 ja korkeus 16 m.  Sen huoneen lattialle sopisi kolme Rapakiven torppaa ja päälletystenkin monta monituista.

Reissun jälkeen on hyvä palata arkeen ja alkaa ajella 23 km:n mittaista työmatkaa seuraavien 180 päivän ajan.