Aputoiminimiä

Aina silloin tällöin huvittelen keksimällä ”aputoiminimiä”, jotka kuvaavat touhujamme. Näitä nimiä ei ole tarkoitus käyttää toiminnassa, kunpahan kuvaavat meitä ihmisinä ja kenties vähän avaavat arvojammekin.

”Romu ja realisointi” toimii aika taajaan. Meille ei ole tärkeää ostaa kaikkea uutena, vaan arvostamme kierrätystä. Aivan sama puhutaanko koneista ja laitteista tai lasten ulkoiluvehkeistä - suksista pulkista ja luistimista. ”Palstailemme” ahkerasti erilaisilla nettikirppareilla. Puolisko on näppärä kunnostamaan erilaisia laitteita ja siksi määritelmä ”pientä vikaa” ei välttämättä säikäytä häntä. Hän on usein juuri se kaivattu ”tee se itse -mies”, joka saa laitteen jälleen toimivaksi.

Kouluissa ja päiväkodeissa on kautta aikain askarreltu jätemateriaalista. Yhteiskunnan määrärahat ovat siihen aika lailla pakottaneetkin, mutta varmasti syynä on osittain myös koulujen ja päiväkotien henkilökunnan luovuus ja kierrätyshalukkuus. Siinä ilmapiirissä ja imussahan minäkin olen saanut kaiken ikää työskennellä. Siksipä kerään yhtä ja toista ”jätettä”, joista jalostan tarpeellista. Kun ystävät  ja työkaverit tekevät joulu- tai kevätsiivousta, he siistivät nurkistaan kynttilänjämät ja munakennot minulle suttyruusujen aineksiksi. Aika moni keräilee myös maito- ja mehupurkin korkkeja minun tarpeisiini. Ekaluokkalaisten lukemaan ja kirjoittamaan opettelu on tänä talvena pohjannut pitkälti korkeista tehtyyn ”näppikseen”. Kahvipusseja ja tuikkufolioita olen kerännyt eteenpäin toimittamista varten.

Oikeastaan tuo kaikki edellä kuvattu ja jäljessä tuleva sopisivat loistavasti nimikkeen ”Jätemylly-Haveriset” alle. Se, mikä on jo toiselle jäte, saatetaan meillä vielä nähdä tarpeellisena materiaalina. Tämä näkemisen lahja on periytynyt lapsillemmekin. Kuormalavan laudat saattavat olla kauniisti harmaantunutta puutyömateriaalia, samoin kuin lavalle tueksi asetettu puinen purilas. Saunankiukaasta saattaa tulla kukkatorni ja aurinkovarjon jalasta ja peltivadista linnunjuottoallas.

Jätemyllyhengessä en kavahda punaista hintalappua ruokakaupassa. Saatan ostaa parikin punaisen lapun tuotetta – käyttää heti yhden ja pakastaa toisen. Luotan suomalaisen ruokateollisuuden varanneen tuotteen käyttöikään parikin turvapäivää tuon parasta ennen -merkinnän jälkeen. Vaan se kyllä hiukan yllätti, että Jätemylly-Haveriset tunnistetaan Savossa saakka. Uuden vuoden alla tulimme Kuopiossa aseman kahvilan peti ja puuro -majoitukseen. Siinä majoittumiskaavaketta täytellessä, kysyi tyttö, maistuisiko meille iltapalaksi muhkeat täytetyt ”muna ja tuna”-leivät. Muuten joutuisi kuulemma heittämään roskiin, kun ei niitä enää huomenna voi syödä. Voi, miten hyvältä maistuikin ruisleivän väliin kätketty paistettu kananmuna ja tonnikala pitkän ajomatkan jälkeen. Kiittelimme kauniisti!