Mietin tuossa pääsiäisen aikaan, miten paljon turhaa tavaraa
ihmisillä on. Milloin mikin tavara on muka ollut vallan välttämätön ja se on
onnistuttu markkinoimaan niin, että itseään fiksuna pitävätkin ovat uskoneet
hyödykkeen tarvitsevansa. Taitavia ovat ne mainostoimistojen ideanikkarit ja
mainoslauseiden sorvaajat, jotka saavat myytyä vesisängyn, leipäkoneen,
piikkimaton, kuntopyörän, bull weiderin, cross trainerin, stepperin,
smoothiekoneen, ihmeleikkurin, herkkuhissin, pihalaattamuotin tai vaikka höyrypesurin.
Myönnän, että suurin osa noista välttämättömyyksistä on
aikanaan löytynyt meiltäkin. Mainoksen uhrina on tehty tuommoinen
muka-välttämättömyyshankinta. Kohta on huomattu, että ei liikuta tämäkään
kuntolaite itsestään ja ilman omaa aktiivisuutta. Pakko on nousta stepperin,
cross trainerin taikka kuntopyörän päälle ja alkaa vitkuttaa laitetta. Ei se
mokoma sohvan nurkasta hae ja ala vatkata väkisin. Leikkurissa, leipäkoneessa
ja smoothiekoneessa on aivan turkasen monta pesuun irrotettavaa ja käsinpesua
vaativaa osaa. Tälläinen mieluiten yhdessä kattilassa ruoan alusta loppuun ja
pöydälle tarjoiluun asti toimittava ihminen ei sellaisia jaksa. Ei korvaa
höyrypesurikaan napakkaa varsiharjaa ja kunnon kuurausliiketta, vaikka sen
pitikin olla aivan mullistava pesulaite. Kiva apuri se toki oli niin kauan
kunnes alkoi työntää vesihöyryä muualtakin kuin höyrysuuttimesta.
Vesisänky joutui ilman omia ansioitaan
irvailun kohteeksi. Aivan suotta puhuttiin vesisängyn loiskinnasta - olihan
vesimassa tietenkin lokeroitu osastoihinsa. Kateelliset vain piruilivat -
kaiketi eivät olleet itse päässeet vesisänkyä kokeilemaan. Missään en ole
nukkunut niin hyvin kuin siinä. Ei kuulkaa korvaa tuplastikaan jousitettu
runkopatja vesisängyn selälle ja keholle antamaa tukea. Lisäksi vesisänky oli aivan erikoisen lämmin nukkua, saihan vesimassan
lämmitettyä mieleisekseen. Pari pikku harmia sängyssä toki oli ja siksi kai se
meiltäkin pois kierrätettiin. Muuttokohdassa vesisänky oli työläs. Sen
tyhjentämiseen meni oma aikansa. Samoin täyttämiseen ja lämmittämiseen uudessa
asunnossa. Jokusen yön joutui asunnon vaihtamisen kohdassa nukkumaan
varapatjalla, kun patja ei ehtinyt päiväseltään tyhjetä, täyttyä ja lämmetä.
Semmoinenkin harmi oli, että lämpimän sängyn ja lämpimän nukkujan välissä
olevan petauspatjan alapinnalle tiivistyi kosteutta ja ennen pitkää
homepilkkuja. Petauspatjan vaihtoviikko oli yhtä tiuhaan kuin Sotkalla
patjanvaihtoviikot – eli ainakin kaksi kertaa vuodessa.
Onneksi minä olen aina jaksanut vastustaa ostoskanavaa,
eivätkä kurkusta spiraalia taikovat ihmeleikkurit ole onnistuneet tekemään
meille pesää. Mutta myönnettävä on, että facebook-seinälle on tänäkin keväänä
osunut pari täsmämainosta ja olen langennut ostamaan ”aivan mullistavan
maalauslaitteen” ja ”tee pihalaatat itse”-muotin. Maalauslaitteeseen lorotetaan
maalia telan sisään ja huiskitaan menemään. Laattamuotilla leivotaan kiveystä
pihapolulle kätevästi kuin piparkakkuja ainakin. Lupaan raportoida näiden
käyttäjäkokemuksista kesän kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti