tiistai 23. huhtikuuta 2019

Vallan välttämätöntä




Mietin tuossa pääsiäisen aikaan, miten paljon turhaa tavaraa ihmisillä on. Milloin mikin tavara on muka ollut vallan välttämätön ja se on onnistuttu markkinoimaan niin, että itseään fiksuna pitävätkin ovat uskoneet hyödykkeen tarvitsevansa. Taitavia ovat ne mainostoimistojen ideanikkarit ja mainoslauseiden sorvaajat, jotka saavat myytyä vesisängyn, leipäkoneen, piikkimaton, kuntopyörän, bull weiderin, cross trainerin, stepperin, smoothiekoneen, ihmeleikkurin, herkkuhissin, pihalaattamuotin tai vaikka höyrypesurin.

Myönnän, että suurin osa noista välttämättömyyksistä on aikanaan löytynyt meiltäkin. Mainoksen uhrina on tehty tuommoinen muka-välttämättömyyshankinta. Kohta on huomattu, että ei liikuta tämäkään kuntolaite itsestään ja ilman omaa aktiivisuutta. Pakko on nousta stepperin, cross trainerin taikka kuntopyörän päälle ja alkaa vitkuttaa laitetta. Ei se mokoma sohvan nurkasta hae ja ala vatkata väkisin. Leikkurissa, leipäkoneessa ja smoothiekoneessa on aivan turkasen monta pesuun irrotettavaa ja käsinpesua vaativaa osaa. Tälläinen mieluiten yhdessä kattilassa ruoan alusta loppuun ja pöydälle tarjoiluun asti toimittava ihminen ei sellaisia jaksa. Ei korvaa höyrypesurikaan napakkaa varsiharjaa ja kunnon kuurausliiketta, vaikka sen pitikin olla aivan mullistava pesulaite. Kiva apuri se toki oli niin kauan kunnes alkoi työntää vesihöyryä muualtakin kuin höyrysuuttimesta.

Vesisänky joutui ilman omia ansioitaan irvailun kohteeksi. Aivan suotta puhuttiin vesisängyn loiskinnasta - olihan vesimassa tietenkin lokeroitu osastoihinsa. Kateelliset vain piruilivat - kaiketi eivät olleet itse päässeet vesisänkyä kokeilemaan. Missään en ole nukkunut niin hyvin kuin siinä. Ei kuulkaa korvaa tuplastikaan jousitettu runkopatja vesisängyn selälle ja keholle antamaa tukea.  Lisäksi vesisänky oli aivan  erikoisen lämmin nukkua, saihan vesimassan lämmitettyä mieleisekseen. Pari pikku harmia sängyssä toki oli ja siksi kai se meiltäkin pois kierrätettiin. Muuttokohdassa vesisänky oli työläs. Sen tyhjentämiseen meni oma aikansa. Samoin täyttämiseen ja lämmittämiseen uudessa asunnossa. Jokusen yön joutui asunnon vaihtamisen kohdassa nukkumaan varapatjalla, kun patja ei ehtinyt päiväseltään tyhjetä, täyttyä ja lämmetä. Semmoinenkin harmi oli, että lämpimän sängyn ja lämpimän nukkujan välissä olevan petauspatjan alapinnalle tiivistyi kosteutta ja ennen pitkää homepilkkuja. Petauspatjan vaihtoviikko oli yhtä tiuhaan kuin Sotkalla patjanvaihtoviikot – eli ainakin kaksi kertaa vuodessa.

Onneksi minä olen aina jaksanut vastustaa ostoskanavaa, eivätkä kurkusta spiraalia taikovat ihmeleikkurit ole onnistuneet tekemään meille pesää. Mutta myönnettävä on, että facebook-seinälle on tänäkin keväänä osunut pari täsmämainosta ja olen langennut ostamaan ”aivan mullistavan maalauslaitteen” ja ”tee pihalaatat itse”-muotin. Maalauslaitteeseen lorotetaan maalia telan sisään ja huiskitaan menemään. Laattamuotilla leivotaan kiveystä pihapolulle kätevästi kuin piparkakkuja ainakin. Lupaan raportoida näiden käyttäjäkokemuksista kesän kuluessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti